Myöhässä

Tänään lentää kone koto-Suomeen. Syystä, jota tiedä en, se on myöhässä. Lähettivät sähköpostin, jonka onneksi ehdin lukea ennen lähtöä lentokentälle. Koneen piti lähteä kolmelta, nyt kuulemma aikaisintaan 16:50. Was zu tun? Onneksi on kiva ilma, toimiva 3G-yhteys (siinä on ollut surua ja murhetta tämän matkan aikana) ja puistoissa varjoisia penkkejä, niin voi edes nettiin kirjoittaa.

Me käytiin sit eilen siinä historiamuseon I maailmansota -näyttelyssä. Se oli hurjan mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu. Miksei koulussa käsitelty sitä yhtä kiinnostavasti? Toki Suomen historia on Suomessa tärkeää, mutta laajempi näkökulma olisi ollut jopa tärkeämpi omaksua. Kyseessä on kuitenkin se tapahtuma, joka on muovannut Eurooppaa enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma sittemmin, vaikka sen jälkeenkin on yhtä jos toista sattunut. Jälleen kyllä ihmetytti joidenkin vanhempien inhimillisyyden puute. Tietysti lapsille pitää kertoa historiasta rehellisesti, mutta pieniä lapsia ei pidä tuoda katsomaan elokuvaa, jossa näytetään kuolleita ruumiita ja silpoutuneita kasvoja. Samaa pohdiskelin viime vuonna Dachaussa, jossa näytetty tietoiskufilmi oli myös aika tarkka. Samassa museossa oli myös valokuvaaja Herlinde Koelblin Targets-näyttely, jossa taiteilija oli kuvannut eri maissa maalitauluja, joihin sotilaat harjoittelevat ampumista ja myös eläviä maalitauluja eli itse sotilaita. Aika puhuttelevaa ja paikoin ahdistavaakin. Sielläkin oli pari varsin hämmentyneen oloista lasta katsomassa. Hieman kevyempänä oli nähtävillä myös DDR:n valokuvaustaidetta Farbe für die Republik -näyttelyssä. Kuvat olivat informatiivisia, kauniita ja herkkiäkin. DDR:ssä nainen oli vahva.

Tänään mentiin aamulla sit vielä sinne suunniteltuun Tränenpalastiin, jossa on pysyvä Itä-Länsi-Saksa-näyttely. Kyseessä on Friedrichstraßen metro- ja juna-aseman yhteyteen rakennettu halli, jota käytettiin DDR-aikaan länsiberliiniläisten tullirakennuksena. Nimi Tränenpalast (kyynelten palatsi) viittaa lukemattomiin tunteellisiin jäähyväisiin, joita rakennuksen aulassa koettiin. Näyttelyssä esiteltiin yksittäisten ihmisten pakoretkiä ja yleensä suhdetta Saksojen jakoon. Näyttely oli hyvä, mielenkiintoinen ja vieläpä maksuton. Wunderbar.

Ei helkkari, nyt ne ilmoitti, että lento lähteekin jo 16:05. Tää ilmoitus tuli klo 14:07, jolloin me vielä istuttiin Monbijou-puistossa kuuntelemassa 90-luvun hittejä soittavaa trubaduuria (silloin oli just menossa The Verven The Drugs Don't Work, jota ennen se soitti mm. Oasiksen Wonderwallin). Tuli kiire. Nyt (klo 14:28) ollaan turvallisesti jo TXL-bussissa Unter den Lindenillä. Ois pitänyt kuunnella Handymania, kun se ois halunnut lähteä lentokentälle jo tunti sitten.

Muuten, unkarilaistuttavuus rullapulla oli nyt tarjolla Saksassakin! Alexanderplatzin Kaufhofissa oli pieni mobiili rullapullaständi, jossa tuota joulukuussa esittelemääni (sori, iPad-appilla kirjoitettaessa ei saa linkkejä) herkkua oli ostettavissa. Oli hyvää. Toinen uutuus oli Quarkerei, pari vuotta sitten Hampurissa perustettu kahvila, jossa päätuotteena on rahkasta ja hedelmistä, marjoista, karkeista ja kastikkeista tehdyt annokset jäätelöannosten tapaan. Saatavilla oli myös jäädytettyä rahkaa frozen yoghurt -tapaan. Handyman söi jäädytetyn annoksen, jossa oli mansikoita ja suklaakarkkeja ja oli kuulemma hyvää. Rahka ei oo mun makuun, joten mä passasin. Ainakin jäädyttämätön versio oli ihan silkkaa sokeritonta rahkaa eli ihan terveellinenkin herkkupala. Hyvä idea.

Elämyskameli suosittelee

I maailmansotaan perehtyminen

Myrkyllinen keittiö

Loma on nyt niin huimassa vaiheessa, ettei melkein raportoimaan ennätä! Eilen ei sit mentykään historialliseen museoon (koska Handyman ei sit kumminkaan innostunut ensimmäisestä maailmansodasta) eikä Tränenpalastin itä-länsinäyttelyyn (koska unohdin), vaan hellekävelylle yhteen Berliinin hipsterikaupunginosista. Ostettiin mansikoita ja karhunvatukoita, mistä tuli mieleen, että a) Berliiniin muuttamalla mä voisin säästää liioittelematta satoja euroja vuodessa marjahankinnoissani (talvisin menee noin 70 e/kk ja kesäisin sitäkin enemmän) ja b) A-hepatiittirokote pitäisi vihdoin ottaa. Kaupunginosaretki ja helle uuvuttivat matkalaiset päiväunille, siihen meni ne museot sitten.

Mutta - jumpe - illalla sitten oli mahtavan ohjelman aika. Moniin kaupunkeihin on perustettu escape game -firmoja, joista en ollut ennen mitään kuullutkaan, mutta nyt olen tutustunut lähemmin. Mentiin Handymanin ja tuttavapariskunnan kanssa lähellä päärautatieasemaa sijaitsevaan pienteollisuustaloon, jonne meillä oli varattu tunnin aika. Hullu tiedemies oli päättänyt myrkyttää pohjaveden ja meidän piti estää tämä etsimällä tämän laboratoriosta / keittiöstä johtolankoja, joilla saatamme pysäyttää kaupungin tuhon ennen kuin on liian myöhäistä. Keissin nimi oli toxic kitchen. Valitettavasti me ei onnistuttu, jäi parista minuutista kiinni. Osittain oli kyllä järjestäjien munaus, osin meidän oma. Sori, Berliini, pohjavesi on nyt likaista, mutta me tehtiin kaikkemme. Se oli ihan huippua. Jos ikinä tulee mahdollisuus, niin kaikkien kannattaa kokeilla. Kuulemma Sörnäisissä on vastaava, joskin ilmeisesti vaatii hiukan intoa näytellä (me saatiin olla ihan omia itsejämme). Miehet oli tietty murheen murtamia ja vähän vihaisiakin, kun ei voitettu, mutta mun mielestä se oli puhtaasti siistii.

Tänään oli se lomapäivä, jota Handyman on eniten odottanut, koska se oli varannut auton ja lähdettiin Berliinistä kruisailemaan. Valitettavasti auto ei ollutkaan se BMW 530GT, joka oli varattu vaan upouusi Audi A6. Alkuun se vähän harmitti Handymania, mutta kun auto osoittautui ihan loistavaksi, Handyman innostui. Päästiin kokemaan aito saksalaisen moottoritien ruuhkatilanne, jossa auto oli omimmillaan. Siinä on näet automaattinen turvaväli, joten auto päätti, koska jarrutetaan ja paljonko jätetään turvaväliä milläkin nopeudella. Vakionopeudensäädin oli asetettu 80 km/h:iin, mutta auto ajoi itsestään tyytyväisenä neljääkymppiä, kun niin edellä olevakin teki. Kuski oli tyytyväinen, koska ei tarvinnut keskittyä lainkaan nopeusmittariin ja matkustaja oli tyytyväinen, koska turvaväli oli riittävä koko ajan. Ihan kiva auto.

Kivalla autolla ajettiin Hampuriin. Eka mentiin satamaan, syötiin laituriravintolassa ja tehtiin tunnin satamaristeily. Tuli hienoja valokuvia. Osa selostuksesta meni ohi, kun yhtä aikaa ei voi keskittyä selostukseen ja valokuvaamiseen. Sitten mentiin jätskille sataman Häagen Dazs -jäätelöbaariin, jonka myyjämies oli kaikkien aikojen herttaisin ihminen. Jos tulet joskus Hampuriin, osta häneltä jäätelöä. Matkalla hotelliin mä bongasin Hamburger Domin, joka on jonkinlainen osa-aikainen tivoli valtavan suurella alueella. Handyman suostui tulemaan sinne mukaan, vaikkei inhoa juuri mitään niin paljon kuin tivoleja. Handyman pelkäsi koko ajan, että joku varastaa puhelimen tai tartuttaa noron. Mä en niinkään. Siellä oli kaksi erillistä derbyä (toinen hevosilla ja toinen kameleilla). Mä pelasin molempia ja hävisin. Derby on mun suosikkilaji, mutta valitettavasti mä oon siinä ihan surkea. Olisi pitänyt pelata harjoituksen vuoksi vielä enemmän, koska täällä peli maksoi vain 1 e, Lintsillä 2 e.

Huomenna me matkustetaan Hannoveriin ja Düsseldorfiin. Ennakkosuunnitelmista poiketen ei mennäkään Luxemburgiin. Ai niin nyt ollaan muuten Hampurin Scandicissa. Siisti ja ihan hyvä, paitsi että ruotsalaiset lapset / teinit huutelee ärsyttävästi.

Elämyskameli suosittelee

Hampurin satama, Dom ja ihana jäätelömies ai niin ja escape game, erityisesti escape game

Säitä

Suomessa on ollut jo viikon 28-32 asteen hellettä. Etenkin lehdistö tuntuu olevan tästä kovin innoissaan. Joka päivä lehdessä on muistutuksia siitä, että koiraa pitää kastella, on syytä juoda paljon ja että helleöinä voi nukkua ilman peittoa. Jos ulkona on lämmintä yli 20 astetta, meillä on kotona 28 astetta. Meillä on iso tuuletin, joka on mun mielestä ihan kiva, vaikka Handyman tietysti kitisee, että ei se ilmaa viilennä. No ei tietty viilennäkään, mutta ihmistä viilentää. Se on kai sen idea. Handymanille on muutenkin aina väärä sää. Lämpötila ei ole koskaan mukava vaan aina joko liian kylmä tai liian kuuma. Auringonpaiste on hankalaa, kun häikäisee, pilvisellä säällä on tylsää kun aurinko ei paista ja sade se vasta kamala on, kun voi tulla tippa linssiin. Mun uusi zeniläisasenne kieltää mua kitisemästä säästä, koska mä en voi säälle mitään. Paitsi liian kylmästä ja runsaslumisesta säästä saa kitistä, koska zenkin kitisisi, lämpimästä kun on kotoisin.

Täällä on ollut mun mielestä ideaali kaupunkilomasää - noin 21-25 astetta. Juuri sopiva lämpötila kävelyyn. Kieltämättä jonkun kerran on satanut, mikä sekoittaa kampauksen, mutta koska mun linssit on mun silmien sisällä, ei niihin pääse satamaan. Muutenkin sade on ollut sellaista lämmintä kesäsadetta, ei ole suinkaan tarvinnut pukeutua mukana olevaan neuletakkiin. Nyt kuitenkin tänään on ennusteiden mukaan alkamassa suomalaisempi kesäsää eli aurinkoinen 28-30 asteen helle. Handyman on kauhuissaan. Mä suhtaudun zenisti. Kivempi tää on kuin tammikuu.

Eilen me käytiin katsomassa komediaesitys "How to become a Berliner in one hour", joka on ilmeisesti jonkinlainen franchise-nauratus vastaavasta pariisilaissketsistä. Saksalainen koomikko selitti englanniksi, kuinka käyttäydytään berliiniläisittäin eri tilanteissa (esim. ostoksilla, julkisissa liikennevälineissä ja yökerhossa). Pitäisi olla tyly, ilkeä ja elämäänsä kyllästynyt, juuri samanlainen kuin mitä tällä hetkellä Hesarin mielipidepalstalla taivastellaan. Mä oon varmaan berliiniläinen, koska mua ei juuri naurattanut.  Pari mehevää kohtaa siinä oli - koomikko osasi näytellä kovin hupaisasti perusturistikäytöstä taksissa ja pyöräilijöiden sekä jalankulkijoiden kommunikaatiota. Etenkin opastus seksikäyttäytymisestä oli kuitenkin liian kiusallista katsellakin. Kaksi tähteä.

Tänään mä suunnittelen retkeä historialliseen museoon ensimmäisen maailmansodan näyttelyyn ja/tai DDR:n aikaiseen tullirakennukseen, jossa on itä/länsielämästä kertova näyttely. Katsotaan, suostuuko Handyman mukaan. Illalla mennään joka tapauksessa myrkylliseen keittiöön. Siitä lisää tuonnempana.

Elämyskameli suosittelee

homeiset museot hellepäivänä

Handymanin häviöt

Tää on nyt melkein niinku parempikin jatkokertomus, kun edellisessä tekstissä odotettiin lennon lähtöä ja nyt ollaan perillä. Myöhäinen eilinen pakkausilta ja varhainen herätys (klo 4:00) laittoivat niin väsyttämään, että otettiin aamupäiväunoset hotellihuoneessa. Kun niiltä oli päästy toimintakykyisiksi kahden maissa, käytiin syömässä tutussa Suno Sushissa, kun väsymys ei jaksanut kuljettaa kauemmaksi. Sen jälkeen shoppailtiin hiukan ja käytiin jäätelöllä. Ja katso - tapahtui ihme. Löytyi jäätelöannos, joka oli niin äitelä, ettei Handyman pystynyt syömään sitä loppuun. Handymanin sweet tooth on selätetty. Selättäjänä oli salted caramel -jäätelöä, suklaa- ja kinuskikastiketta sekä suklaakuvioita ja keksipohjaa sisältänyt jäätelökakkunen. Kuulostaa just sopivan freesiltä näin mätäkuussa.

Handymanilla ei selvästikään ollut muutenkaan ihan ykköspäivä, kun illalla mentiin syömään Hans im Glück -ravintolaan, joka on saksalainen burgeriketju. Burgerit on ihan ykköshyviä: moniviljaleipää, paljon salaattia, omat kastikkeet ja hyvä pihvi. Kyytipojaksi tarjoiltava salaatti on hyvä ja iltamenuun kuuluu näiden lisäksi vielä mojito valinnan mukaan,  valittavana on perusreseptin lisäksi esim. mustikan, vadelman, happaman omenan ja hibiskuksen makuiset mojitot. Tavalliset otettiin. Juoma oli tehty ns. Lankomiehen lauttasaarelaisreseptin mukaan eli rommissa ei ollut säästelty. Mä join omani urhoollisesti, mutta Handymanille alkomäärä oli liikaa. Elintarvike rökitti Handymanin jo toisen kerran saman päivän sisään.

Handyman on tappioistaan huolimatta tai pikemminkin niiden johdosta ritarillinen mies. Hyvä osoitus siitä oli se, kun iPad ei suostunut liittämään liitetiedostoa sähköpostiin ja Handymanin Ahvenanmaan kokoinen puhelin hoiti homman eleettömästi. Mulle ei ollut tullut mieleenkään, että tällainen toimitus on iPadille liikaa, mutta - toden totta - ei voi icloud- eikä gmail-osoitteisiin liittää mitään tiedostoa puhumattakaan siitä, että saisi Google Drive -tiedoston PDF-muotoon. Airi ei olisi tietenkään yskinyt näissä puuhissa lainkaan, mutta se sai jäädä lämpimään Suomeen lomailemaan.

Nyt kello on jo melkein kymmenen, joten päiväunista huolimatta on parasta mennä nukkumaan. Kauniita unia etenkin AaOolle, joka on Elämyskamelin uskollisin fani!

Elämyskameli suosittelee

tupluurit

Paperitöitä

Mä haluan muuttaa Saksaan. Kun haave muotoutui muutama vuosi sitten, oli aikeena muuttaa noin vuonna 2015-16. Nyt se on tarkentunut vuoteen 2015 ja mielellään jo alkuvuodesta. Koska siihen ei ole enää kuin pikkuruinen hetkinen, on tullut aika aktivoitua tämän toiveen suhteen. Niinpä mä oon hakenut töitä (mitään en oo vielä saanut) ja nyt käännättänyt todistukseni saksaksi ja eilen vietin leppoisasti lomapäivää maistraatissa virkatodistusten ja julkisen notaarin parissa. Maistraatissa sai hyvää palvelua, mutta niin niillä hinnoilla pitää saadakin. Toistaiseksi mä oon käyttänyt papereihin melkein 800 euroa. Toivottavasti siitä on jotain hyötyä.

Eilen juhlittiin mun nuorimman kummipojan (Kummitytön pikkuveli) yksivuotissynttäreitä. Mukana oli Handyman, kaikki poikasen siskot sekä vanhemmat ja Ameriikasta asti tullut huippututkija. Oli kiva nähdä ameriikankaveria ja kummipoika oli hurmaava. Isosiskotkin tykkäsivät lahjaksi tuodusta Duplo-autoista ja kummipoika lähinnä sen laatikosta. Elämä on sellaista, kun on yksivuotias.

Nyt me ollaan lentokentällä. Mä en ymmärrä, miksi mun on aina varattava tää puoli seiskan aamulento. Tällä matkalla on odotettavissa uutuuksia, mm. Escape Game ja formaattikomediaa. Pari Berliini-entusiastikaveria sattuu olemaan Saksassa samaan aikaan ja ehkä hengataan niiden kanssa. Lisäksi Handyman on vuokrannut melkein bussin kokoisen auton ja sillä pitäisi ajaa ainakin Hannoveriin, koska miksipä ei ajaisi.

Elämyskameli suosittelee

lomailu

Kylpylyys

Mä pidän kesälomani tänä vuonna varhain eli aloitin sen jo nyt. Jo perjantaina oli vapaapäivä ja silloin matkustin Långstrumpin kanssa Hämeenlinnaan. Hämeenlinnassa lokki kakki Långstrumpin olkavarrelle ja sen jälkeen syötiin subit. Käytiin myös parilla kirpputorilla paikallisoppaan kanssa. Mä ostin eurolla Konttorirotat-dvd:n lahjaksi. Maksoin antamalla 50-senttisen, kaksi 20-senttistä ja 10-senttisen parikymppiselle naisihmiselle. Hän tuijotti kädelleen asetettuja rahoja nyrpeänä ja käänsi ne kaikki kruunapuoli ylöspäin ennen kuin myönsi, että oikein meni. Viehättävää palvelua.

Lauantaina me matkustettiin juhliin (joissa annettiin se edellispäivänä ostettu dvd lahjaksi) Kymenlaaksoon. Mukana oli Handyman, Långstrump, Pikkusisko ja Sveitsiläinen suklaaherkku. Mä olin vastuussa hotellivarauksista, yöpyminen tapahtui Haminassa. Tarkistin tietysti ekana ainoan tietämäni haminalaishotellin (Seurahuone), jolla on nettisivut, mutta ei nettiajanvarausta. Siis vuonna 2014. Mä en todellakaan majoitu hotelliin, jossa ei oo nettiajanvarausta. Ei siksi, ettenkö osaisi tai uskaltaisi soittaa puhelimella johonkin vaan siksi, etten halua kannattaa moista pelleilyä ja antaahan se firmasta aika kehnon kuvan, jos ei edes nettiajanvaraus ole mahdollinen. Niinpä varasin huoneet kylpylähotelli Hamina Spasta. Kylpylät arveluttavat mua kovasti, koska toistaiseksi mä en oo Suomessa vielä käynyt "kylpylässä", joka olisi varustelutasoltaan ja tunnelmaltaan parempi kuin Itäkeskuksen uimahalli eikä uimahallia huonompi uimala voi mun mielestä kutsua itseään kylpyläksi. Yleensä "kylpylöissä" on kuntoiluun (pl. vesijumppa) liian matala allas, jossa on liian lämmintä vettä, ehkä pieni vesiliukumäki ja poreita. Joskus ulkouima-allas, mutta sellainen on Tapiolan uimahallissakin, not impressive. Hamina Spa kuitenkin esitteli nettisivuillaan ihan kunnon uima-allasta, jossa oli useampi ratakin ja niinpä varasin. Vähänpä tiesin, että kylpylähotelli Haminassa tarkoittaa, että kunnallinen uimahalli on tien toisella puolella ja tien yli on rakennettu yhdyskäytävä. Huoneet oli kyllä ihan siistit, mutta varsin pelkistetyt ja perustylsät. Aamiainen oli ankea ja siinä oli monta negatiivista puolta (jogurtti oli lämmintä ja puolivalmiit pakastekarjalanpiirakat oli laitettu sulatettuina, mutta ei paistettuina, siis raakoina, tarjolle). Puuro oli kuulemma ok, mutta sitä onkin vaikeaa pilata. Nakit ja lihapullat oli kunnossa ja omena oli hyvä. Tuotteen taso huomioiden huoneen hinta oli kyllä naurettavan korkea: kahden hengen huone 126 euroa ja yhden hengen huone (käytännössä siis sama huone, mutta varattu vain yhdelle) 106 euroa yöltä. 126 e! Sillä asuu Helsingissäkin jo mukavasti ja tää oli ankea huone Haminassa sisältäen uimahallin pääsymaksun! Onneksi juhlat oli mielettömän hauskat, se korvaa jopa järkyttävän hotellielämyksen.

Eilen me käytiin Handymanin ja Långstrumpin kanssa katsomassa se mun aiemmin hehkuttama Monty Pythonin viimeinen jäähyväiskeikka. Mun mielestä se oli ihan mieletön, todella hauska ja liikuttava. Långstrump ja Handyman olivat lähinnä järkyttyneitä siitä, kuinka nörttiä väkeä siellä katsomossa oli. Mä oon pahoillani, kun en tajunnu varoittaa etukäteen.

Nyt me ollaan Handymanin ja kummipojan perheen kanssa Tallinnassa. Matkustettiin laivalla aamupalabuffetteineen kaikkineen tänne, mentiin Mäkkiin, eläintarhaan, Prismaan ja Vapianoon. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, jotta aamulla jaksaisi herätä ostoksille. ParkInn on hyvä ja siisti hotelli. Loma on kivaa.

Elämyskameli suosittelee

Hotel Hamina Span vältteleminen viimeiseen saakka

Roomalainen keitto

Normaalisti mä teen 3-4 päivystystä kuussa. Niitä on kerran viikossa, joskus on ihan vapaitakin viikkoja. Kesällä päivystykset on erityisen kivoja, koska arkivapaat on vielä hauskempia kuin talvella ja toisaalta ihan hirveitä, koska lomien takia niitä on paljon. Edellisen kolmen viikon aikana mä oon tehnyt seitsemän päivystystä. Se on ihan järjetön määrä. Koko ajan on juuri päivystänyt, kohta on päivystys tai just nyt on päivystämässä. Normaalitilassa mä toivun päivystyksestä nopeasti, viimeistään päivystysvapaan jälkeisenä aamuna on aika tavallinen olo. Nyt kun niitä on yli kaksi kertaa tavallista tiiviimmin, palautumisessa tuntuu kestävän selvästi tavallista pidempään. Edellinen oli keskiviikkona ja vieläkin on sumea päivystyksenjälkeinen olo. Ekana menee aivotoiminta. Päivystysvapaalla minkäänlaisten päätösten tekeminen on mahdotonta, edes valinta päärynän ja omenan välillä vaatii huolta ja vartin (omena, aina omena). Päättelyä vaativa ajatustyö ei onnistu lainkaan. Keskittymiskyky on puolivuotiaan tasolla. Normaalisti kuitenkin fyysinen puoli toimii melkein hyvin lukuunottamatta normaalitilasta noin kymmenellä noussutta syketasoa. Voi siis mennä vesijuoksemaan, jos on päättänyt jo edellisenä päivänä. Pitkän päivystysrupeaman aikana ja jälkeen jalat ovat aladobia. Kilometrin matka on 950 metriä liian pitkä. Matka Stadikalle kestää mistä vain vähintään puoli tuntia, minkä jälkeen ei jaksaisi lähteä sieltä pois. Ihan kiva siis, että nyt tämänkesäinen spurtti on ohi. Enää yksi päivystys ensi torstaina ja sen jälkeen perjantaiaamuna alkaa loma!

Loman kaksi ensimmäistä viikkoa on suunniteltu niin tiiviiksi, että päivystysrupeama kalpenee vertailussa. Loman aloittavana perjantaina on matka Hämeenlinnaan, lauantaina yön yli matka Haminaan, sunnuntai-iltana Monty Python, maanantaina yöksi Tallinnaan, keskiviikkona lounastreffit, torstaina viikon matka Saksaan, seuraavana perjantaina pyykkipäivä ja lauantaina Lohjalle. Onneksi näiden jälkeen on vielä viikko lomaa, että ehtii palautua ennen töihinpaluuta.

Tuntuu aina jotenkin tyhjältä, kun joku lapsuuden oivallus osoittautuu virheelliseksi. Mieleeni on piirtynyt se täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtunut hetki, jolloin tajusin, että sana "mielitietty" onkin mielitietty eikä mielitetty. Mä olin ajatellut, että mielittää on verbi, joka tarkoittaa jonkinlaista pitämistä, mutta olin väärässä. Nyt on jälleen käynyt traagisesti. Me lomailtiin usein Unkarissa, kun mä olin hiukan toisella kymmenellä. Unkarissa ei tietenkään tajuttu mitään, sillä vaikka mä olinkin lukenut jo pitkälti toista vuotta englantia koulussa, ei unkarilaiset olleet. Mä muistan, kuinka riemuissamme me Pikkusiskon kanssa oltiin, kun yhtenä iltana ulkoilmaravintolassa kuultiin Nakit ja muusi -kappale vieraalla kielellä (oletus: unkari) ja ihan selvästi kuultiin, että siinä kohtaa missä suomalaisessa versiossa sanotaan "nakit ja muusi", sanottiin unkarilaisessa "subarunaana". Tästä luonnollista päättelyketjua seuraten me tiedettiin, että jos ravintolassa haluaa nakkeja ja muusia, pitää pyytää subarunaanaa. Ei kuitenkaan uskallettu, kun pelättiin jatkokysymyksiä. Niinpä mä tilasin kanakeittoa tai spaketti polokneesee ja Pikkusisko viinersnitselin. Ja nyt sitten mulle on selvinnyt, että se laulu onkin saksalaisen 80-luvun Schrott nach 8 -bändin "Zuppa Romana", nimi viittaa jonkinlaiseen kermatorttuun. Musertavaa. Toisaalta hyvä, ettei tilattu subarunaanaa.

Meiltä kysyttiin viime vuoden kesäkuussa, että josko voitaisiin valvoa kahden lapsen unta 12.7.2014. Sehän sopii. Se on tänään, mutta toki vasta illalla. Mä olin suunnitellut, että voisi vielä ennen sitä päivällä käydä Ikeassa ja sit ehkä pienellä kävelyllä. Tämän päivän Viivi ja Wagner esti isommat suunnitelmat ja nyt mennään vain lapsenvahdiksi.

Elämyskameli suosittelee

nakit ja muusi