Ihmebambu

Mä oon lomalla vähän tarpeettomasti. Mua ei väsytä eikä mulla oo oikein mitään tekemistä. Odottelen, että taas pääsisi töihin, mutta siihen menee vielä kolme viikkoa. Eilen oli eka lomapäivä ja mä kävin töissä. Tänään mä oon nukkunut pitkään, herännyt himmailemaan hetkeksi ja nukkunut taas pitkät päiväunet. Menee se loma siinäkin. Onneksi mun hammaslääkärillä oli synttärit että edes sen varjolla tuli lähdettyä kotoa. Boulevard Social oli hyvä jälleen. Kannatti lähteä.

Vaikka onkin hidas loma, ei mun elämä oo kuitenkaan täysin hiljaista. Melkein päinvastoin. Tuttu Täti-ihminen muutti vastikään pohjoisesta Helsinkiin ja me oltiin avustamassa muutossa. Kiitokseksi Täti-ihminen antoi meille yllätyslahjaksi bambutyynyt. Mä sain taianhohtoisen Miracle Bamboo Pillow'n ja Handyman Restform Bamboo Pillow'n. Siis todellakin kyse on siitä mahtavasta tuotteesta, jota mainostetaan telkkarissa pudottamalla tyynyn päälle keilapallo ja tyynyn alla oleva kananmuna säilyy ehjänä. Mainittakoon, että muiden vertailuun valittujen tyynyjen alle jätetty kananmuna menee rikki. Mä en tiedä yhtään, että miten tää liittyy mun päähän, joka sillä tyynyllä lepää, mutta pakkohan tuollaista testiä on arvostaa. Tyynyt haisivat paketista otettuna aika toksisille, joten niitä lepuutettiin vuorokausi. Vihdoinkin eilen mä pääsin laskemaan pääni ihmebambutyynylle, kun ensin oltiin käyty iltakymmenen jälkeen ostamassa Prismasta jumboisoja tyynyliinoja. Tyynyn alkuopastuksessa neuvottiin pöyhimään tyynyä ja viikkaamaan se sopivasti pöyhittynä niskan ja hartian mukaisesti ennen totaalista rentoutumista ja opastus oli oikeassa. Tyyny on todella mukava! Siitä erikoinen tyyny, että mä en muista koskaan ennen nukahtaneeni yöunille muuten kuin vatsallani ja nyt näin kävi. Jestas sentään. Ensi yönä uudelleen! Ja mainittava on, että tähän asti olen nukkunut Tempurin Ombracio-tyynyllä, joka sekin on mulle ihan täydellinen. Hyvä tyyny on tärkeä, juhannuksena mulla oli koko ajan oikea hartia kipeänä kun nukuin kelvottomalla läytyrällä.

YouTube suositteli Handymanille muurahaisaiheisia videoita. Niinpä se alkoi katsoa sellaisia. Nyt kun mä tulin kotiin, seinällä oli 50-tuumainen muurahainen. Lisäksi Handyman haluaisi oman fornikaarion, mutta mä en oo ihan yhtä innostunut. Edes koiran saaminen hoitoon lomamatkan ajaksi ei ole helppoa, saati sitten sadan muurahaisen. Enkä mä ehkä haluaisi muurahaisia mun kotiin. Tuntuisi että ne kipuaa mun jalkoja pitkin. Mä en oo hyönteisihminen.

Elämyskameli suosittelee 

omaan päähän sopiva tyyny

Paineistettu

Handyman on pettynyt, kun mä en oo kertonut mitään sen korvasta. Siihen on syynsä: mä en oo muistanut. Kun tultiin keskiviikkona lentokoneella tänne, Handymanin korva ei laskeutumisen yhteydessä saanut tasattua painetta. Se oli kuulemma kipeä, suriseva ja rätisevä eikä kuullut mitään. Kokosin kaiken lääkärikoulussa oppimani empatian ja totesin, että kylläpä Handymania on koeteltu. Handyman oli tyytymätön, kun mä en tehnyt mitään. Toivoi, että mä olisin tehnyt sille uuden tärykalvon vaikkapa perunalastusta. Eilen se oli kuulemma jo parantunut. Tänään on hyvä lentää takaisin kotimaahan. Onhan sillä vielä toinen korva.

Saksalaisten järjestämä koulutus on oikein hyvä. Eilen oli paljon luentoja, joista melkein kaikki hyviä ja kiinnostavia. Ne ovat myös pituudeltaan sopivia (15-20 min), joten ne jaksaa kuunnella loppuun. Oli myös työpajoja, joissa piti katsella kuvia omalta koneelta, mutta luonnollisesti ekaa kertaa käytössä ollut kuvapankki hidastui jähmettymiseen saakka, kun 270 konetta yritti siihen kerralla ja lopuksi kosahti koko verkko. Mua hämmästytti lähinnä se, että järjestäjät olivat tästä ihmeissään ja pahoillaan. Oliko ne olleet joskus koulutuksessa, jossa tuollainen toimisi? Optimistit.

Elämyskameli suosittelee

ihmisestä tehty tärykalvo

Vanha suola

Vuoden verran eli Suomeen muuttamisen jälkeen mulla on ollut voimakas Saksa-aversio. Kun kuulin, että tämä koulutus järjestetään tänä vuonna Berliinissä, en ollut kovinkaan innoissani. Samalla fiiliksellä olen lähdössä syyskuussa Ranskaan ja marraskuussa Italiaan. Miksei kaikkia voisi järjestää Pohjois- tai Benelux-maissa tai edes Britanniassa? Kaiken maailman Bordeaux't ja Firenzet pitää kiertää, eihän sinne Helsingistä edes pääse mitenkään helpolla. Voiko Milanon ja Firenzen välinen juna olla a) mukava, b) edes siedettävä matkalaukun kanssa tai c) lähes ajoissa? No, joskus joku ehkä järjestetään Tukholmassa. Sitä odotellessa.

Nyt kuitenkin Berliini on vähän muuttanut mun mielen. Berliini on ollut tänään niin viehättävä, että mä oon taas pihkassa siihen. Ihastus on siinä määrin vakava, että päätin nyt, että kesälomamatkalle tullaan tänne. Koska mun loma on tänä vuonna poikkeuksellisen varhain, eli jo kesä-heinäkuun taitteessa, tullaan siis neljän viikon päästä takaisin! Vähän lähden jo innostumaan. Matkaa olen jo toki ehtinyt suunnitella ja lennot+hotellivaraukset tehdä, onhan tässä jo neljä tuntia matka ollut mietteissä. Ohjelmassa on ainakin viime vuonna avattu vakoojamuseo, Hinterm Horizont -musikaali, WW2:n bunkkerit ja tekniikkamuseo. Ja vielä jos dönerin sais.

Viimeksi me ollaan oltu Berliinissä heinäkuussa 2014 eli melkein kaksi vuotta sitten. Viime vuosi oli ensimmäinen pitkään aikaan, jolloin ei käyty kertaakaan. Parissa vuodessa ehtii tällaisessa isossa kaupungissa tapahtua. Kurfürstendammin tietyö on vihdoin valmis ja katu siis jälleen kaunis. Uusia katuja on raivattu rikki. Unter den Linden on toki edelleen auki, metrolinjan U5 pidennys vielä kesken. Välittömästi Potsdamer Platzin itäpuolelle pitkään rakenteilla ollut valtava ostoskeskus on avattu. Käytiin tänään jo alustavasti sitä katsomassa, kunnes tunnelma latistui Handymanin akrofobiaan. Siirryttiin siis maan tasolle kolmannesta kerroksesta. No, sillä on nyt vielä kaksi päivää lomaa, ehkä se voi vyöttää fobiansa ja yrittää uudelleen. Mulla on niin tiiviit koulutuspäivät (perjantai 8:45-18:00 ja lauantai 9:00-18:30) edessä, että taitaa jäädä kaupunkikierrokset ensi kuuhun.

Onneksi oli pakko tulla eturauhasen takia Berliiniin, että tää mun suuri rakkaus syttyi jälleen. Eturauhanen on kyllä mun elämässä suuri siunaus.

Elämyskameli suosittelee

Berliini. Ei siitä mihinkään pääse.

Uutuuksia

Handyman on todennut, että naiset tykkää uutuuksista. Mä kokeilen mielelläni uutta jugurttia, ksylitolipastillia tai mysliä kerran ja palaan sitten takaisin vanhaan ja tuttuun. Uutuuksiin ei kannata kiintyä, kauden jälkeen niitä ei enää hyllystä löydä. Siksi mä oonkin paradoksaalisesti uutuuksista viehättyvä konservatiivi.

Kaikkein konservatiivisin mä oon matkustelupaikoissani. Aiemmin mentiin lomalla aina Berliiniin. Viime vuonna lomailtiin eksoottisesti Ruotsissa, koska mä halusin uutuutta. Nyt ei oo loma, mutta me ollaan silti Berliinissä. Mulla on koulutus ja Handyman on seuramiehenä. Halusin kuitenkin kokea jotain uutta tällä kertaa, joten ei ollakaan samassa hotellissa kuin aina. (Tai siis sanon, että "halusin kokea jotain uutta", oikeesti Radisson oli täyteen buukattu.) Niinpä ollaan Swissôtelissa eksoottisesti Kurfürstendammin varrella eli lännessä. Hotelli on hieno ja sänky on mukava. Tyynyt samanlaiset valtavat liian pehmeät kuin aina Keski-Euroopassa, mutta siksi konservatiivilla on oma Tempur-matkatyyny mukana.

Pääsin vihdoin testaamaan Leppävaaran uuden maauimalan. Kolme viikkoa kestikin. Maanantaina käytiin Lettipitkon kanssa. Sää oli aurinkoinen mutta viileähkö, kello noin viisi. Siellä oli todella hiljaista. Paikka on siisti (tietty, se on ihan uusi). Lettipitko oli innoissaan tavallista leveämmistä perhekaapeista, jollaiset me otettiin. Perhekaapissa oli ylä- ja alahylly, varmaan hyvä perheille. En osaa ottaa kantaa. Mulle riittää pieni puolikkaankin kokoinen kaappi. Samoin kuin uimahallin pukuhuoneiden puolella, penkkitilaa oli ainakin perhevälikössä liian vähän ja sen viereisessä välikössä tuskin ollenkaan. Toisaalla pikkukaappien välikössä näkyi jopa tuplaleveää penkkiä, mikä on hyvä. Penkistä ei tule säästää. Suihkut on muuten hyvät, mutta käsisuihkuissa on täälläkin säästetty. Sauna on iso. 50 metrin allas on oikeinkin hyvä, leveä vesijuoksurata on plussaa. Käytiin pintapuolisesti katsomassa terapia-allasta, mutta oli niin kylmä ettei menty sinne (miksi? Vesi on lämmintä. En muista). Lisäksi siellä on pieni lastenallas ja kolme vesiliukumäkeä, jotka eivät pääty altaaseen. Aurinkotuoleja on, mutta ei nurmikkoaluetta löhöilijöille. Lisäksi pieni leikkipaikka löytyy. Ihan hyvä uimiseen. Leppis varmasti vähentää Stadikan tungosta, mikä on tietysti hyvä. Mä tykkään enemmän Stadikasta, koska olen konservatiivi, mutta ihan kiva tuota uuttakin on käydä silloin tällöin tyyppaamassa. Etenkin silloin kun siellä on noin rauhallista. Niukan pukuhuonepenkkitilan vuoksi ryysiksessä Leppis on varmaan hermostuttavampi kuin Stadikka.

Mä oon nyt kuukauden ajan käynyt uskollisesti joka torstai Citymarketissa ja lauantaisin Prismassa nyhtökauraa etsimässä. Pari viikkoa sitten kävin viikonlopun aikana jopa neljässä eri Prismassa (Kannelmäki, Kuopio, Mikkeli, Lahti). Ei oo löytynyt kuin tyhjä hyllypaikka. Lettipitko oli matkoillaan kuitenkin paketillisen löytänyt ja kuultuaan mun toiviomatkoista antoi sen ystävällisesti Handymanille lastenhoitopalkkioksi. Mä tein siitä tiistaina perusbolognesen. Vähän pettymykseksi jäi. Rakenne ei ollut ihan optimaalinen, vaan aika kuituinen, pitkiä huituvia. Quorn on parempaa bolognesessa. Makaronilaatikkoon voisi sopia? Aion kuitenkin kokeilla vielä uudelleen, jos firma jossain vaiheessa saisi konkreettista tuotetta kauppaan hypen kaveriksi.

Elämyskameli suosittelee

uutuudet

Loittoneva maailma

Lähdin maanantaina tavallisesti pyörällä töihin. Heti satulaan nousun jälkeen tuli sellainen olo, että pyörä oli viikonlopun aikana kasvanut. Satula tuntui olevan parin-kolmen metrin korkeudella enkä ajaessani voinut uskoa, että pystyisin yltämään jalalla maahan. Varsin kummallinen olo. Tajusin puolimatkassa unohtaneeni silmälasit kotiin. Alkuun, kun mä ne sain, en voinut kävellä portaita alas lasit päässä, kun rappusvälit näyttivät madaltuneen noin 5 sentin korkuisiksi eikä jalka osannut kävellä alaspäin silmien ohjaamana. Nyt sitten aivot on oppineet luulemaan, että lasikorjattu maailma on totta. Eilen, kun olin muistanut silmälasit, jalka ulottui taas maahan. Melkein pelottaa, kuinka metsässä mun 3D-havainnointi onkaan. Pitää pitää prillit tiukasti nenällä, niin Tellus pysyy sopivan etäisyyden päässä.

Elämyskameli suosittelee 

taittoviattomat silmät