Saturday, July 25, 2015

Eksistentiaalinen kriisi

Työkaveri kysyi männäviikolla, että miksi mä pidän blogia. Kysymys tuli jotenkin nopeasti ja puun takaa enkä mä osannut vastata muuta kuin että halusin joskus kokeilla, että tulisiko tätä pidettyä ja että onhan se nyt hauskaa lukea, kuinka nerokkaasti on kirjoittanut marraskuisesta kaupparessusta). Aika huono syy. Kysymys alkoi oikein vaivata ja mä oon tässä nyt jo useampana päivänä pohtinut, että miksi mä pidän blogia. Ei mulla ole mitään syytä. Halu ilahduttaa lukjoita? Velvollisuudentunto? Tapa?

Me oltiin viikonloppu mökillä. Huomattavan korkeanpaikankammoinen Handyman kärsi koko lauantain appiukkonsa kanssa katolla antennihommissa. Varsin yllättäen ja erittäin ilahduttavasti antenni tuli kuntoon. Mä en todella ois osannut odottaa. Kaikkiin hommiin, mihin liittyy sähkö, kuuluu olennaisena osana se, että ne ovat aloittamisensa jälkeen "yllättäen" parista päivästä viikkoon enemmän rikki kuin ennen korjausta ja paranevat vasta siinä vaiheessa, kun montöörin mielenterveys on pilalla ja perhe itkee. Tässä mä en kuullut kovinkaan montaa kirosanaa eikä edes yksikään työkalu, saati -mies pudonnut katolta. Täydellinen menestys. Terveisin nimim. "Handyman's wife"

Lomasuunnitelma-ahdistus nousi pari päivää sitten vielä korkeammalle, kun aloin jo hahmotella mielessäni kiinnostavaa lomamatkaa ulkomaille ja sitten Handyman kertoi, että haluaa ehdottomasti olla kahden viikon loman keskimmäisen viikonlopun lauantaina Etelä-Suomessa (jep, juuri se hankalin päivä. Miksi ihmeessä sen lapsuuden idolin pitää täyttää pyöreitä vuosia just silloin?). Lähde siinä sitten 1,5 viikon matkalle eksoottisiin kaukokohteisiin. Loma on kriisiytymässä, joskin Handyman ilmeisesti velvollisuudentunnosta on nyt suunnittelemassa uutta lomamatkaa. En uskalla toivoa liikoja. Päätynen Järvenpäähän tai Perniön muovipussimuseoon. Jos se on romanttisella päällä, niin mahdollisesti Porin Cumulukseen.

Elämyskameli suosittelee
luettelo mun syistä pitää tätä blogia. Eiku oikeesti maksan 3 euroa sille, joka kokoaa semmoisen.

Sunday, July 19, 2015

Kelkasta pudonnut

Mä oon out. Mä en käytä Spotifyta. Kuuntelen musiikkia miltei taukoamatta, mutta aina joko radiosta tai puhelimesta mun itse ostamia kappaleita. Joskus 2009 mä käytin hetkuliinin ajan töihin kävellessäni Handymanin Spotify-tiliä, mutta siinähän kävi sit niin, että kun Handyman 10 min myöhemmin lähti töihin ja alkoi kuunnella musiikkiaan, niin multa meni tili alta. Palasin kuuntelemaan omia mjuusikkejani. Nyt kuitenkin sekä anoppi että jopa mun äiti ovat hiljalleen alkamassa käyttää Spotifyta ja tää aiheuttaa painetta. Ehkä minäkin vielä joskus. Voin sitten kuunnella sieltä Roy Orbisonia ja Pulpia. I drove all night on aika paljon parempi ilman Celine Dionia.

Mulla on siis elokuussa pari viikkoa lomaa ja se aiheuttaa jo nyt kovasti harmia. Mä en yhtään tiedä, mitä haluaisin lomallani tehdä paitsi en ehkä haluaisi olla kotona. Mun vanhemmat on ihan kivoja, mutta mä oon aikuinen ja haluisin ehkä tehdä joskus jotain ilman vanhempiani. Vähän niinku teini. Toisaalta ainakaan Suomessa ei elokuussa koulun alkamisen jälkeen oikein oo mitään tapahtumia. Keski-Eurooppa on tietysti auki elokuussa, mutta se ei nyt just kutsu. Muita vaihtoehtoja mä en edes keksi. Pitäiskö jättää lomailematta kokonaan?

Me käytiin tänään nuorimman kummipojan kaksivuotissynttäreillä. Kyseessä on kolmen siskon pikkuveli, ihastuttava autoista innostunut isäntämies, joka pulputti koko ajan omia kertomuksiaan ja oli innoissaan meidän viemästä Salama McQueen -legosesta. Sankari muuttaa syksyllä perheineen omaan asuntoon Kallioon, mikä on mun mielestä huippua! Sankarin vanhin isosisko, alkuperäinen Kummityttö (nythän mun kummilapsilaumaan kuuluu toinenkin tyttö, Lettipitkon yhdeksänkuinen sirkeäsilmäinen tytär) menee jo esikouluun. Huikeeta! Vanhin kummilapsi täyttää syksyllä jo 13 ja menee yläasteelle. Sekin on ihmeellistä, mä muistan vielä ihan selvästi kuinka se istui Handymanin sylissä ja Handymanin istuma-asentoa tukeva kämmen ylettyi helposti pojan kainalosta lanteille. Kuusi kummilasta, kaikki tosi rakkaita.

Elämyskameli suosittelee
Spotify. Tai mistä mä tiedän.

Thursday, July 9, 2015

Raisan huoltopäällikkö

Raisa-doggi on meillä viimeistä iltaa. Tunnin päästä omistaja hakee sen takaisin kotiin. Mä en oo tehnyt mitään Raisan hyvinvoinnin eteen ajoittaista rapsuttelua lukuunottamatta. Sen sijaan Handyman on uurastanut väsymättä: aamuin illoin manööveerannut sen suuta auki tyroksiinitabletteja varten, maanitellut sitä syömään ja juomaan sekä kuljettanut sitä kävelylle aamuvarhaisna ja ajoittain iltamyöhään. Mun vanhemmat tulivat mökiltä sunnuntaina ja koirahöperö Isi on kyllä ottanut itselleen paljon kävelytysvastuuta - iäkäs koiraparka on käynyt ulkoilemassa vähintään viidesti päivässä sittemmin. Melkein kaiken muun ajan Raisa onkin nukkunut väsymystään pois. Mulle tulee vähän haikea olo. Raisa on nimittäin ihan ässä koira. Niin ystävällinen, iloinen ja rauhallinen! Melkein voisin koiran ottamista harkita, ellei olisi mun mielestä ilkeää eläimelle asuttaa eläintä kerrostalossa. Mutta melkein vain. Eiköhän ikävä pian hellitä.


Mulla on teoria, jonka mukaan valtaosa tuoreista vanhemmista tai ainakin äideistä muuttuu lasten myötä aiempaan luonteeseensa nähden joko rennommaksi tai kireämmäksi eikä etukäteen ole mahdollista arvata, kuinka kellekin tulee käymään. Vain harva pysyy samanlaisena, mutta näitä poikkeuksiakin on. Handyman on sen sijaan poikkeus säännön jälkimmäiseen osaan: mikäli Handymanista tulisi joskus jonkun isä, hän muuttuisi mahdottoman kireäksi ja huolestuneeksi. Tämän mä päättelen siitä, että aina kun meillä on eläimiä, Handyman on mahdottoman huolissaan kaikesta pienestä. Huoli on niin suuri, että kaikenmoinen ilo koirasta hautautuu sen alle. Nytkin Raisa sai lyhytaikaisen vatsapulman itselleen sopimattomasta ruoasta sekä pikkuriikkisen haavan kuonoonsa telmittyään koirapuistossa lajitovereidensa kanssa. Molemmat vaivat häiritsivät selvästi enemmän Handymania kuin Raisaa. Aika liikuttavaa.

Handyman sai ostaa hienon Lego-maailmanpyörän (http://shop.lego.com/en-US/Ferris-Wheel-10247) kiitokseksi Saksan muuttojen hoitamisesta. Handyman on kuitenkin kaino eikä kehtaa säilyttää maailmanpyörää appiukkonsa vaivana ja hupina täällä, joten se meni Handymanin viisivuotiaalle Lego-kaverille hoitoon siksi aikaa, kunnes sillä on oma paikka meidän omassa kodissa. Eilen käytiin se viemässä. Kaveri oli aika fiiliksissä. 

Mä saan pitää pari viikkoa lomaa elokuussa. Mä oon siihen ihan tyytyväinen - olen yleensä mielelläni töissä heinäkuun, kun on vähän erityinen meininki. Työkaverit ja potilaat ovat iloisia ja keskitytään olennaiseen. Muutenkin mä oon pitänyt tapana lomailla loppukesästä, mieluusti vasta elokuulla. Nyt kuitenkin eilen tajusin, mikä ongelma siinä on. Olen pitänyt valheellisesti aikaa ennen lomaa "alkukesänä". Kun loma on elokuussa, jää loppukesä tosi lyhyeksi, kun syyskuussa onkin yhtäkkiä jo takkisää. Viime vuonna loma alkoi jo heinäkuun loppupuolella ja silloin kesää riitti myös loman jälkeen. Täytyy ehkä ensi vuonnakin suunnitella niin.

Elämyskameli suosittelee
alkukesä, keskikesä ja loppukesä