Raisan huoltopäällikkö

Raisa-doggi on meillä viimeistä iltaa. Tunnin päästä omistaja hakee sen takaisin kotiin. Mä en oo tehnyt mitään Raisan hyvinvoinnin eteen ajoittaista rapsuttelua lukuunottamatta. Sen sijaan Handyman on uurastanut väsymättä: aamuin illoin manööveerannut sen suuta auki tyroksiinitabletteja varten, maanitellut sitä syömään ja juomaan sekä kuljettanut sitä kävelylle aamuvarhaisna ja ajoittain iltamyöhään. Mun vanhemmat tulivat mökiltä sunnuntaina ja koirahöperö Isi on kyllä ottanut itselleen paljon kävelytysvastuuta - iäkäs koiraparka on käynyt ulkoilemassa vähintään viidesti päivässä sittemmin. Melkein kaiken muun ajan Raisa onkin nukkunut väsymystään pois. Mulle tulee vähän haikea olo. Raisa on nimittäin ihan ässä koira. Niin ystävällinen, iloinen ja rauhallinen! Melkein voisin koiran ottamista harkita, ellei olisi mun mielestä ilkeää eläimelle asuttaa eläintä kerrostalossa. Mutta melkein vain. Eiköhän ikävä pian hellitä.

Mulla on teoria, jonka mukaan valtaosa tuoreista vanhemmista tai ainakin äideistä muuttuu lasten myötä aiempaan luonteeseensa nähden joko rennommaksi tai kireämmäksi eikä etukäteen ole mahdollista arvata, kuinka kellekin tulee käymään. Vain harva pysyy samanlaisena, mutta näitä poikkeuksiakin on. Handyman on sen sijaan poikkeus säännön jälkimmäiseen osaan: mikäli Handymanista tulisi joskus jonkun isä, hän muuttuisi mahdottoman kireäksi ja huolestuneeksi. Tämän mä päättelen siitä, että aina kun meillä on eläimiä, Handyman on mahdottoman huolissaan kaikesta pienestä. Huoli on niin suuri, että kaikenmoinen ilo koirasta hautautuu sen alle. Nytkin Raisa sai lyhytaikaisen vatsapulman itselleen sopimattomasta ruoasta sekä pikkuriikkisen haavan kuonoonsa telmittyään koirapuistossa lajitovereidensa kanssa. Molemmat vaivat häiritsivät selvästi enemmän Handymania kuin Raisaa. Aika liikuttavaa.

Handyman sai ostaa hienon Lego-maailmanpyörän (http://shop.lego.com/en-US/Ferris-Wheel-10247) kiitokseksi Saksan muuttojen hoitamisesta. Handyman on kuitenkin kaino eikä kehtaa säilyttää maailmanpyörää appiukkonsa vaivana ja hupina täällä, joten se meni Handymanin viisivuotiaalle Lego-kaverille hoitoon siksi aikaa, kunnes sillä on oma paikka meidän omassa kodissa. Eilen käytiin se viemässä. Kaveri oli aika fiiliksissä. 

Mä saan pitää pari viikkoa lomaa elokuussa. Mä oon siihen ihan tyytyväinen - olen yleensä mielelläni töissä heinäkuun, kun on vähän erityinen meininki. Työkaverit ja potilaat ovat iloisia ja keskitytään olennaiseen. Muutenkin mä oon pitänyt tapana lomailla loppukesästä, mieluusti vasta elokuulla. Nyt kuitenkin eilen tajusin, mikä ongelma siinä on. Olen pitänyt valheellisesti aikaa ennen lomaa "alkukesänä". Kun loma on elokuussa, jää loppukesä tosi lyhyeksi, kun syyskuussa onkin yhtäkkiä jo takkisää. Viime vuonna loma alkoi jo heinäkuun loppupuolella ja silloin kesää riitti myös loman jälkeen. Täytyy ehkä ensi vuonnakin suunnitella niin.

Elämyskameli suosittelee

alkukesä, keskikesä ja loppukesä