Sunday, September 14, 2008

Savis

Eilinen oli semmoinen elämyskimara, että nyt on kyttyrät täynnä puuroo. Käytiin siis Handymanin kanssa Savonlinnassa auttamassa Arjiksen muutossa. Arjis muuttaa Savikseen puoleksi vuodeksi hoitamaan savolaisia mt-kuntoutujia ja ennen kaikkea niitä, jotka eivät kuntoudu.

Ehdottomasti suurin elämys oli Ikean Lycksele-vuodesohvan kokoaminen. Käytettiin 4,5 naistyötuntia, Handyman oli käyttämässä miestyötuntinsa Dixi-Timon apuna jossain vene-/aitasouvissa, mistä jäi muistoksi lähinnä likaiset housut. Ikea oli ystävällisesti koonnut pakettiinsa sohvaan tarvittavat osaset ja ohjekirjankin. Ainoa ongelma oli se, että kun ruuveilla piti kiinnittää metalliosia toisiin metalliosiin, eivät valmiiksi poratut Ikea-reiät olleetkaan eri kappaleissa ihan kohdikkain ja ruuvin saaminen läpi hieman läpimittaansa pienemmästä reiästä vaati jonkin kerran hieman maanittelua ja jopa pieniä helliä suostutteluja vasaralla. Taas nousi arvostus paitsi valmiiksi kasattuja huonekaluja, myös koko kämppänsä Ikealla sisustaneita ihmisiä kohtaan.

Savonlinnahan on ihan mukava kaupunki kesäisin. Talvella Savonlinnassa muistan olevan niin kylmä, että hengitys huurtuu naamaan kipeästi. Lisäksi paikalliset ovat minulle kertoneet, että mikäli Savonlinnassa talvella kuulee jonkun kävelevän takanaan, on syytä kävellä suoraan keskussairaalaan psykiatrian päivystykseen harhaisuuden vuoksi. Nyt oli talvikausi jo alkanut, ei saanut huikomuikkuja Seurahuoneen kattobaarista. Turha kaupunki.

Jouduin aamulla ajamaan puoli matkaa Savonlinnaan, koska Handyman oli jättänyt ajokorttinsa kotiin. Ei siinä ajamisessa muuten mitään ongelmaa ole, mutta kun edellinen yö oli mennyt päivystyslistaa tehdessä ja siitä tänne raportoimisessa, niin vähän väsytti. Paluumatkalla Handyman ystävällisesti huijasi löytäneensä korttinsa, minkä käsitin huijaukseksi vasta 20 km Saviksen jälkeen. Jännityksen hetkiä koettiin, kun poliisi pysäytti Handymanin Lahdessa. Yhden uloshengityksen jälkeen kuitenkin pääsimme jatkamaan action-packed matkaamme ja poliisi jäi siihen käsitykseen, että kuskilla oli ajo-oikeuden osoittava todistus matkassaan. Vielä viime hetkillä venäläinen SUV-kuski yritti narauttaa Handymanin kortittomuudesta, kun oli näin (----) lähellä, että olisi tullut kylkeen Kehä I:n rampissa Lahdenväylällä. Vain Handymanin tomera tööttäys pelasti tilanteen.

Äiti soitti eilen. Kertoi käyneensä ihanassa lankakaupassa ja löytäneensä ihania sukkalankoja. Pidemmän alustuksen jälkeen sai kakaistua, että toivoisi saavansa näistä langoista tehdyt sukat joululahjaksi. Täytyy varmaan käydä hakemassa kerät tänne. Viimeiset yllätyksen rippeet tuosta lahjasta voisi yrittää koota siten, että antaakin ne sukat sille jo syntymäpäivälahjaksi lokakuussa.

5 comments:

Anonymous said...

I feel you sista, Ikean liian pienet ruuvinreiät (metalliosissa vieläpä) on koettua elämää täälläkin!

Anonymous said...

Muuten, mä oon jotenki aina henkisesti kirjoittanu Dixie-Timon eellä!

homis said...

Handymanilla ei tällä kertaa ollut osuutta eikä arpaa läheltä piti -tilanteen kanssa... rohkenen epäillä.

Elämyskameli said...

Munkin mielestä Dixi pitäis kirjoittaa Dixie, mutta kirjoitusasu on tarkistettu Handymanilta.

Nyt tulee uutta tietoa: itse asiassa koko nimiä käytetään vain puheessa, ja kirjoitettaessa pitäisi käyttää lyhyempiä nimiä: Magnum, Putte, Veko ja Dixi.

Homis: itse asiassa juuri nimenomaan siihen läheltä piti -tilanteeseen ei Handyman voinut vaikuttaa (oltiin SUV-kuskin kuolleessa kulmassa ja se päätti yhtäkkiä vaihtaa kaistaa todella nopeasti), mutta juuri edeltävä tilanne eli se, kuinka Handyman oli sille kääntyvälle kaistalle päätynyt, oli taattua Handyman-drivingiä, jossa kaikkia muita tiellä liikkuvia hirvittää.

Anonymous said...

*sanaton*