Eilen oli Malmin sairaalan satavuotispäivät. Tämän kunniaksi oli rauhallinen päivystyspäivä ja -yö. Ihan mun päivystyksen kunniaksi oli pystytetty valtava teltta pihalle ja sieltä sai ruokaa ja juomia, limsaakin onneksi. Odotushuoneessa oli kahvia ja pullaa ja mummot oli ihan fiiliksissä. Niin oon mäkin: enää kaksi työpäivää!
Tänään aamulla töistä lähtiessä kuului niskasta kova napsahdus eikä pää kääntynyt mihinkään suuntaan. Tortikollis eli kierokaula siis. Siihen kariutuivat päivän suunnitelmat. Otin töissä särkylääkkeen ja elämäni ensimmäistä kertaa lihasrelaksantin (Norflex). Kotiin päästyäni vedin sikeitä seitsemän tuntia, vaikka olin yölläkin nukkunut kohtuulliset neljä tuntia. Sitä ne rauhoittavat tekee. Nyt on vieläkin aika lailla nuokkuvainen olo, kohta pitänee mennä takaisin petiin. Niska on kyllä jo melkein kunnossa, että kyllä kannatti.
Handyman on ihan kännissä, kun se kävi rakennusmessuilla. Siellä on kuulemma jotain salaisia kolkkia, joissa saa ilmaista viinaa. Edellisen kerran se viihtyi niillä messuilla pikkutunneille saakka, nyt on ilmeisesti niin vanha jo, että on kotona jo ennen kymmentä. Osittain syy tähän saattaa olla se, että mä olin sopinut Kekäeläimen ja Miksun kanssa sosiaalista syömistä illaksi ja Handyman halusi mukaan. No mä oon tietysti tyytyväinen ettei mun tarvii herätä aamuyöstä siihen, että känninen rakentaja rojahtaa poikittain sängylle kuten viime kerralla.
Huomenna mä meen tapaamaan tulevaa pomoa, jännittävää! Raportoin sit...
No comments:
Post a Comment