Pohjolan Oxford

Mä oon ollut nyt sunnuntaista lähtien Uppsalassa koulutuksessa. Hiukan olen ehtinyt tutustua kaupunkiinkin, vaikka toki päivät kuluvat tiiviisti Uppsala Konsert & Kongressissa ja iltaisinkin on ollut ohjelmaa. Uppsala on siis ensisijaisesti yliopistokaupunki, jossa suuri osa väestöstä on opiskelijoita. Sen läpi kulkee joki ja valtaosa keskustan taloista on vanhoja ja kauniita. Vanhoissa ja kauniissa taloissa on alikulkukaaria (ehkä niillä on jokin nimikin?). Mä oon käynyt joskus Oxfordissa ja se tulee Uppsalasta hakemattakin mieleen ennemmin kuin Tukholma tai mikään mun tuntema Suomen kaupunki. Oikein viihtyisältä vaikuttaa. Etäisyys Tukholmasta (70 km tai junalla kolme varttia) ei ole mitenkään mahdoton, jos pikkukaupunki alkaisi ahdistaa. Uppsalaa voi tosiaan suositella pistäytymiskohteeksi Ruotsissa lomailevalle. Etenkin lapsiperheitä voisi kiinnostaa Pekka Töpöhännän talo (kaverit yrittivät mennä Pekalle kylään, mutta hän oli poissa kotoa kesään saakka) ja sivistyneitä aikuisia Linnaeus-museo ja -puutarha (mua on kiinnostaneet lähinnä keskustan uimahalli ja Lettipitkon seura toistaiseksi).

Olen juuri nyt matkalla Tukholmasta takaisin Uppsalaan. Kävin siis tapaamassa ulkomaankirjeenvaihtajaamme Lettipitkoa ja pikkuista vauvaansa. Vauva oli ihastuttavan vieraskorea (hymyilikin pari kertaa!) ja Lettipitkokin vaikutti iloiselta, kun hetkeksi käänsin hänen ajatuksiaan pois lapsen iltakiukusta. Samalla näki tietysti paitsi Lettiksen uuden kämpän, myös palasen kaunista kevättukholmaa. Tukholma on niin viehättävä keväällä, että olin jo hiukkasen pohtinut, onnistuisikohan minun järjestää itseäni Karolinskaan tms ensi keväänä pariksi kuukaudeksi vaihtoon, mutta kun kuulin, että Ruotsin allihopa-mentaliteettiin kuuluu se, että omia pyykkikoneita ei ole käytännössä missään kerrostaloasunnossa, innostus vaihtohetkosesta laantui. Mä en oo enää mikään opiskelija enkä toden totta voisi enää asua ilman pesukonetta (todennäköisesti pian voro vie mun pesukoneen tai mun pyykkääjän, kun noin menin sanomaan).

Eilen kävin uppsalalaisessa uimahallissa. Allas oli ihan toimiva 25-metrinen ja siitä oli suuret ikkunat tuomiokirkolle. En ollut edes ainoa vesijuoksija! Kyseessä oli täyden palvelun kuntokeskus, jossa uima-allas oli kuin vahingossa. Talon historiassa (rakennettu 1920-luvulla) kyllä uima-allas oli jo ennen spinning-salia. Spinningiä harrastettiin kotimaisen musiikin voimin: kuulin ainakin E-Typeä, Haddawaytä ja Final Countdownin. Saunassa oli yllättävänkin hyvät löylyt (saimme kaverin kanssa kaksi ruotsalaista karkotettua), mutta saunan omituisen auditoriomaisen rakenteen vuoksi ylälauteelta käsin ei voinut etäisyyden vuoksi löylyä heittää. Lisäksi kiukaassa oli vastuksia erittäin tiheästi ja ne törröttivät noin 10 cm kivien tason yläpuolella. Altaalla pyydettiin olemaan läiskyttämättä vettä toisten päälle ja toivottiin, että uimarit eivät käyttäisi alusasua uima-asun alla. Vähintään kohtuullinen pyyntö. Erityisesti mua kyllä viehätti valtava kyltti, jossa uimareita kehotettiin uimavalvonnan puutteen vuoksi valvomaan toisiaan. En mä kyllä voisi asua täällä, koska jo noin pieni yhteisöllisyysvaatimus tuntuu absurdilta.

Elämyskameli suosittelee

kotiinpaluu