Syksy on kivaa aikaa. Ei ole liian kuuma eikä liian kylmä. Melko kevyellä vaatetuksella pysyy kävellessä lämpimänä. Joskus saattaa sataa, mutta se on vain tunnelmallista. Tänään oli kyllä hankala sade, koska se ei ollut niin kunnollista, että olisi viitsinyt kaivaa varjon kassista, mutta silti pidempään kävellessä kastui. Sellainen saattaa olla mutkikasta, mutta ei märähkö takkikaan mikään katastrofi ole.
Mä oon kulkenut espoolaisbusseilla kuukauden. Ne on ihan oma lajinsa. Suuri osa niistä vaeltaa omakotitaloalueilla puolityhjinä ja loput (lähinnä Helsinkiin menevät seutulinjat) on ihan tupaten täynnä. Espoolaisbussikuskit vastaavat tervehdykseen huomattavasti harvemmin kuin helsinkiläiskuskit (lähde: mutu), mutta ajavat usein lähempänä laillisuuden rajoja. Olen palannut myös säännölliseksi paikallisjunamatkustajaksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laiturilla odottajien käytös muistuttaa hieman tarinoita Japanin metrosta. Tänään sekä Pasilassa että Leppävaarassa tulin täti-ikäisen naisen (siis kahden eri naisen) tallomaksi. Toinen peruutti suoraan syliin optimoidessaan paikkaa juuri oven edessä ja toinen talloi mun varpaille ja napautti kyynärpäänsä tiukasti suoraan mun kylkeen. Mä melkein odotan VR:n lumiongelmia, jotta saisin motivaatiota vaihtaa tupaten täyden seutubussin työmatkailijaksi.
Elämyskameli suosittelee
viidakon lait juna-asemilla
No comments:
Post a Comment