Vika päivä

Nonni. Nyt on mun lukuloma melkein loppu, huomenna on tentti. Pari viikkoa oon siis ollut kotona lukemassa. Koealueen kuuluu kolme kirjaa ja muutaman lehden muutama vuosikerta. Olen lukenut yhdestä kirjasta yli puolet ja yhdestä lehdestä puolitoista vuosikertaa. Tarkoitus oli lukea se kirja kokonaan, mutta se oli ihan kamala. Todella sekava, hutiloiden tehty ja itsestäänselvyyksiä toistava. Ei siis hyvä kirja. Mun valitsema lehti oli paljon parempi. Suurena ongelmana on se, että silloin kun luen, koen etten osaa juuri mitään. Silloin kun en lue, olen vähän liian itsevarma, vakuuttunut että kyllä se menee läpi. Oikeesti oon ehkä vähän hermostunut. Se on varmaan ihan hyvä, liika rehvakkuus ei oo mulla koskaan johtanut onnistumiseen. Ja se vasta positiivinen juttu onkin, että se tentti on vihdoin huomenna. Alkoi jo vähän kasetti jumittua. Tajusin tänään, että olen ollut viimeksi ulkona yli viisi minuuttia yhteen menoon kuusi päivää sitten. Olen kyllä käynyt uimassa, kuntosalilla ja jopa syntymäpäiväjuhlilla, mutta en ulkona. Niinpä jätin tänään maksasyöpäkertauksen lyhyemmälle ja lähdin päivällä kävelylle. Syksy on kivaa! Kunpa lunta ei tulisi vielä pitkään aikaan. Toivottavasti ei tänä vuonna.

Sen sijaan - mikä onkin kivaa - Handymanin kasetti luistaa aiempaa paremmin. Handyman sai töitä! Sehän on ollut työttömänä jo melkein kaksi vuotta (vika työpäivä 5.12.2014). Tai siis ei työttömänä vaan työelämän ulkopuolella, jos Tilastokeskukselta kysytään. Handymanin työpaikka on kyllä vuoden iloisin uutinen. Nyt kun se vain pääsisi sinne töihin. Sitä varten pitää odottaa marraskuuta, joka täten on vuoden paras kuukausi! Hauskasti uudessa työpaikassa aloittaa myös Lankomiehen vaimo (mikähän sen Kameli-nimi olikaan? Ehkä Kälynen?), Pikkusisko ja pikkuruinen Siskontyttö. Tsemppiä kaikille!

Nonni. Nyt tuli huono omatunto, että en ole edes vilkaissut niiden muiden lehtien otsikoita. Ehkä pitäisi.

Elämyskameli suosittelee 

tenteissä juoksemisen lopettaminen jossain iässä