Mä oon tärkeä bisnesmatkailija! Olen nimittäin Wienissä konferenssimatkalla. On huikean hauskaa ja antoisaa, mutta aika tiivistä. Luentoja on klo 8:30-10:00, 10:30-12:00, 12:30-13:30, 14:00-15:30 ja 16:00-17:30. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan tai siis päästä varpaisiin. Toisin kuin yleensä on tottunut, on ehdottomasti suurin osa luennoista oikeasti laadukkaita ja hyödyllisiä. Mulla on täällä kolme työkaveria, joiden kanssa mennään pitkälti yhtä tahtia. Etukäteen meitä varoiteltiin siitä, että salit täyttyvät tosi nopeasti ja kannattaakin siis siirtyä nopeasti salista saliin, ettei joudu katselemaan esitystä seisaallaan. Niinpä me mennään aina suoraan edellisestä salista seuraavaan eli vietetään kaikki tauot luentosalissa. Lisämääreenä istutaan aina eturivissä, koska yhden kaverin silmälasit on rikki eikä se näe mitään yhtään taaempaa. Sinänsä tää konferenssikeskus on varmaan ihan hyvä, mutta täällä on miltei mahdotonta löytãä ruokaa mistään. Joku kahvia myyvä kioski löydettiin ja monesta paikkaa saa omenoita, mutta iltapäivisin on aika nuutunut olo, kun on syönyt aamupalan jälkeen pelkkiä omenoita. Meillä on tapana ostaa aamulla kaupungilta joku nuutunut sämpylä ja säälittävästi syödä sitä luentosalissa. Mä oon ihan kyllästynyt sämpylöihin ja kaipaan oikeaa ruokaa. Onneksi huomenna pääsee Helsinkiin ja kunnon ruoan ääreen.
---------------------------------------------------------------------
Edellinen on kirjoitettu sillä mun tenttikirjanluku-Androidilla. Kovin kankeaa, näppäimistö on englanninkielinen eikä sitä saa suomeksi. Niinpä äät ja ööt on joka kerta hakemisen takana. Ja koska se oli niin kankeaa, jäi tuo postaamatta. Nythän on siis jo ylihuomisen huominen (edellinen kirjoitettu sunnuntaina) ja oon ehtinyt jo tähän päivystämäänkin.
Wienissä oli siis ennen kaikkea korkeatasoista koulutusta, mutta muutoin melko mitäänsanomatonta. Cafe Sacherin omenastruudeli oli kylmä ja vähän mauton (mä en suuremmin välitä suklaakakusta, joten kuulu torttu jäi nyt maistamatta). Sopivasti sattui Hesariin just sunnuntaiksi uutinen siitä, kuinka natsimyönteisiä Wienin filharmonikot oli II maailmansodassa. Itävalta tuntuu sellaiselta maalta, joka ignoraa täysin kiusallisen 1900-lukunsa ja keskittyy kulta-ajalleen sinne jonnekin Mozartin muisteloihin. Monessa paikkaa oli turisteja näytelmiin houkuttelemassa Mozart-asuihin pukeutuneita miehiä. En lähtenyt. Koulutus oli niin hyvä, että toivon pääseväni sinne pian uudelleen, mutta lomalle mä en tuonne viitsi lähteä. Itävaltalaiset ihmiset vaikuttivat aika epäluuloisilta ja jopa töykeiltä, esim. metrossa istuivat jalat harallaan siten, että vieressä oli varsin ahdasta.Ulkomaalaisen kanssa puhuttaessa saattoi bitte unohtua. Ei maa mun makuun.
Elämyskameli suosittelee
vähemmän töykeät maat
No comments:
Post a Comment