Känkkäränkkä

Handymanilla oli toissapäivänä känkkäränkkäpäivä. Mikään ei ollut kivaa ja piti kiukutella pitkin iltaa. Tänään mulla on ollut känkkäränkkäpäivä. Aamulla oli kivaa kun käytiin Espoossa rannikolla naurattamassa kummipoikaa ja syömässä hodareita, mutta jo päivällä oli tylsää. Mua harmittaa niin kovasti, että on kuuma eikä jaksa tehdä mitään. Uimaan meno ei houkuttele, kun aurinko paistaa ja kuntosalillakin on niin huono ilmastointi, että tulee heti kuuma eikä sinnekään viitsi mennä. Sitten hengailee kotosalla eikä edes saa tehtyä mitään (edes käsitöitä helkkari!) kun on niin kuuma. Leikkasin veitsellä sormeeni ja laastari ärsyttää. Kaiken kukkuraksi Handyman lähti illaksi juhliin, jonne se on kutsuttu objektiivisesti arvioiden yksinomaan sen takia, että se on vienyt sankarin isosiskolle joskus samppanjaa (ei siis esim. siksi, että tuntisi sankarin jotenkin läheisesti. Tai no ookoo kyseessähän on Handymanin veljen eksän selvästi nuorempi pikkusisko eli miltei sukua). Ja tietty heti kun se lähti, soitettiin mut kastelemaan kukkia Vantaalle. Mä oon vannonut, että mä en enää ikinä suostu ottamaan äidin kukkia vastuulleni, koska mä sain yhtenä vuonna 1990-luvulla äitini itkemään, kun olin unohtanut tämän kasteluvelvollisuuteni ja ne oli kuolleet (mä en huomaa kuolleen ja elävän kasvin eroa enkä ole yhtään kiinnostunut kukkasista) ja tää aiheutti mulle varmaan vielä suuremman trauman kuin äidille. Onneksi selkä on sentään kunnossa. Siitä mä muistan olla iloinen kyllä joka ikinen päivä, tänäänkin. Helpottaa känkkispäivääkin. Ehkä sekin helpottaa, että huomenna aamulla kymmeneltä alkaa päivystysvuoro. Tämänpäiväinen kiukuttelu kun ihan varmasti johtuu siitä, että mua ärsyttää mennä töihin viikonloppuna. Etukäteispäivystysharmitus loppuu aina siihen, kun se päivystys oikeasti alkaa ja ne kituliaat tunnit alkaa vähentyä.

Me käytiin eilen Handymanin velipojan avovaimon mökillä ja ajeltiin sieltä takaisin Helsinkiin iltayhdentoista jälkeen. Edellisen kerran kun mä oon ajanut sieltä kotiin (noin 1,5 kk sitten), joku huikkasi viime tervehdyksekseen, että "varo hirviä!" Mä en oo jotenkin koskaan päässyt siihen hirvikolarikammotusskeneen mukaan aiemmin, mutta tuolloin se harmiton heihei johti siihen, että mä en uskaltanut ajaa moottoritiellä yli yhdeksääkymppiä ja kyttäsin koko ajan liikenteen sijaan piennarta. Eilen mä kesken matkan yhtäkkiä muistin, että nyt vois taas stressata hirvistä eikä tästä ilmestyksestä mennyt kymmentä sekuntia siihen, että mä näin siellä helkkarin pientareella hirven. Riista-aidassa oli aukko ja typerä eläin oli  ajatellut, että parempaa ruohoa löytyy tuon kallioleikkauksen juurelta. Siellä se makusteli herkkuja tyytyväisenä kun me ajettiin ohi sataakahtakymppiä. Että kylmäsi. Mä oon vain kerran ennemmin nähnyt hirven oleellisessa liikennetilanteessa (se ei oo oleellista, jos näkee hirven kaukana pellolla kun ajaa mökkitiellä kolmeakymppiä): olin joskus 2006-07 ajamassa aamuhämärässä ja -tokkurassa töihin Sipooseen, kun pientalovaltaisella taajama-alueella lehmä löntysteli auton editse. Vasta myöhemmin mä tajusin, että tuskin se oli lehmä. En edes jarruttanut, koska mä pidin sitä niin lehmänä, että ajattelin, että sillä on joku taluttaja, mitäpä lehmä tekisi yksinään keskellä tietä pientaloalueella seitsemän jälkeen lokakuisena aamuna. Jos hirvi ei olisi ollut niin määrätietoinen tien toiselle puolelle halutessaan, mä oisin ajanut kuuttakymppiä kylkeen. Mä oon liian kaupunkilainen, kun en tule ikinä ajatelleeksi hirviä. Handymanin vanhemmat on olleet hirvikolarissa, joten ei se ihan mahdotonta kai ole. Sitä paitsi mä salaa vähän fanitin Sauli Lehtostakin. Pitäis mun ymmärtää!

Elämyskameli suosittelee

lusikan ottaminen kauniiseen käteen (nyt helkkari kastelukannu käteen)