Tuesday, December 30, 2008

No regrets

Handymanista riittäisi juttua kolmeen blogiin. Se on niin hassu. Tänään se lauleskeli koko aamun jotain omaa lallatustaan tyyliin "Suppi-duppi / en jagsa herätä / suppi-duppi / mut sellaista on elämä". Kun se sit viimein kuhn-kuhn-kuhnailun jälkeen pääsi suihkuun, niin se alkoi laulaa intohimoisesti Non, je ne regrette rieniä. Ja vähänkö se on soinut mun päässä koko päivän sen tulppaanilallatuksen kanssa vuorotellen.

Aamuatrian jälkeen me lähdettiin kaupungille. Navigointi täällä vaikuttaa mahdolliselta vasta aikamoisen aivotuuletuksen jälkeen. On nimittäin aika hankalaa tajuta että kartalle leveäksi pääostoskaduksi merkitty väylä voikin olla luonnossa sittenkin ihan kinttupolku. Lisäksi täällä kunnanisät ovat ilmeisesti päättäneet säästää siellä missä säästäminen tuntuu turistin silmään liioitellulta eli katujen nimikylteissä. Harvassa ovat ne risteykset, joissa kumpikin katu olisi kyltillä merkattu.

Handyman ohjasti seurueen ensin kidutusmuseoon (Lettipitkon suosiollisella avustuksella - kiitos! Useampikin paikallinen, mm. hotellin työntekijä opasti meidät Amsterdam Dungeoniin). Se oli oikein mielenkiintoinen, lisäksi lipunmyyjä oli niin ystävällinen ja hymyileväinen, että luulin alkuun tulleeni väärään museoon. Alkuun mun oli vaikea päästä tunnelmaan, mutta creepyn papan tultua mulle tarkkaan kommentoimaan yhdessä kuvassa kidutettavan ilmettä oli tunnelma täydellinen.

Handyman vei mut tietysti MediaMarktiin, koska Berliinissä olin MediaMarkt-päivänä niin uuvahtanut, etten jaksanut mennä. Ihan loistava kauppa! Parasta oli musiikkiosaston taustamusiikki, joka oli niin hyvää etten olisi millään halunnut lähteä koko kaupasta. Löysin oikeasti ensimmäisen tuotteen, joka oli selvästi halvempi kuin Suomessa, kun vain olisi ollut matkalaukkutilaa niin olisi Yläkerta saanut jo pitkään toivomansa frittikeittimen pilkkahintaan. Lisäksi löytyi HD-pornoa, mutta vaikka mä suorastaan kehotin Handymania ostamaan sen Barely Legal -BluRayn, niin kauppaan jäi kuitenkin. Yritin myös kieltää sitä ostamasta sitä levyä, ei auttanut sekään. Kävi niin onnettomasti, että oikeasti Handyman ei löytänyt sieltä mitään! Mua se suretti kovasti etenkin kun mä ostin viidelläkympillä audiovisuaalisia elämyksiä.


Onneksi Handyman kuitenkin piristyi, kun löydettiin matkan ensimmäinen Ben & Jerry's jätskibaari, vaikkei siellä ollutkaan Chocolate Fudge Brownie'a. Murtunut Handyman on nimittäin niin surkea näky, että siinä menee seuralaisenkin peruslomafiilis pilalle, saati sitten honeymoon-fiilis!

Kyllä Handyman suurimman osan ajasta on ollut kuitenkin ihan oma itsensä, esim kun se pyysi mua ottamaan kuvan tästä kuorma-autosta, koska siinä on vain puolileveä takalaitanostin:

Mälsä juttu muuten se Itiksen poliisilaitoksen tungos. Mä siis tosiaan kävin siellä syksystä kahtena eri arkipäivänä ja molemmilla kerroilla homma oli hoidettu 3 minuutissa.

4 comments:

Anonymous said...

Siis nouu.. Puolileveä takalaitanostin! Anpiliivapöl.

Katjn said...

Joo se itiksen poliisilaitos näyttää mulle aina parhaat puolensa. Lupahakemusjonossa on aina enemmän ihmisiä, mutta ne ottaa joka kerta nopeemmin ja enemmän siitä jonosta, jossa ihmiset jonottaa hakemaan valmiita asiakirjoja. Tänäänkin yks pappa käveli sisään, otti vuoronumeron ja saman tien oli sen vuoro! Se itsekin sitä ihmetteli, ja me kaikki lupajonossa yli 15 min jo istuneet mulkoiltiin sitä virkanaista kuin vähä-älyistä.

Tänään kuitenkin säilytin malttini (toisin kuin aiemmasta angstisesta kommentistani voisi päätellä). Onnistuin jopa repimään huumoria muutaman muun odottajan kanssa, kun yksi virkailija sai hepulin valkoisista ja mustista tuoleista, mistä hätääntyneenä lähes kaikki tarkistivat minkä värisellä tuolilla istuivat odotustilassa.

Ja juttua riittää.. tarttiskohan kohta avata oma blogi niin ei tarttis sun blogitilaa käyttää tähän. Tosin mun blogissa kerrottaisiin kuitenkin ehkä osittain samoista asioista kuin kamelissa, joten oisko se vähän mediatilan hukkaamista..

Elämyskameli said...

Vitsi mä olisin niin halunnut olla todistamassa sitä tuolihepulia! Ois saatu uusi entry Hepulikirjaan. Siitä ois saanut varmasti aivan kullanarvoisen valokuvankin kun se virkalija ois pistetty pohtimaan tuoliasioita eriväristen tuolien keskelle.

Elä kuule ollenkaan sure "mun blogitilan" kuluttamista. Mulle nimittäin tänään just selvisi, että oon käyttänyt tähän mennessä 5 yksikköä tälle blogille varatusta 1024 yksiköstä, eli ei tää ihan heti lopu, voi riittää vielä Suomessakin hetken aikaa.

Btw, jos puolileveä takalaitanostin on teidän mielestä hottia, niin ylpeillen voin kertoa kuunnelleeni tämän matkan aikana myös lukuisia tarinoita esim. erilaisista nosturiratkaisuista, liikuntasaumoista ja ruiskutasoitteesta!

Anonymous said...

Tuolihepulihan kuulostaa aivan mahtavalta! Melkein jo mielellään jonottaakin kun saa todistaa moista.

Dubaissa oli muuten oudosti vastakkainen karttaongelma: kaikki kadut oli kartassa kapeita viivoja ja se mikä näytti kartassa tiettömältä taipaleelta olikin about joku kortteli vaan. Mut siellä ei ookaan juuri tarkoitus kai kävellä.