Laskimotukokset on yleisiä ja koska ne on yleisiä ja potentiaalisesti vaarallisia niin yleisö kuin lääkäritkin epäilee ihan jokaisesta jalkaoireesta laskimotukosta. Toki on tilanteita, joissa alaraajalaskimotukos on melkein jokaisen akuutin jalkaoireen taustalta poissuljettava - jos potilas on esim. sairastanut jo aiemman laskimotukoksen, hän on raskaana, hänellä on tiedossa oleva syöpä tai tukostaipumus, kannattaa se poissulkea.
Aiemmin laskimotukokset diagnosoitiin angiossa kivuliaasti, työläästi ja pitkällisesti. Nykyään tehdään käytännössä aina ultraäänitutkimus. Ultraääni on mahdottoman elegantti tapa löytää tulppa. Ideana on se, että laskimot ovat ohutseinämäisiä ja helposti lyttyyn meneviä. Valtimot sen sijaan ovat paksuseinämäisiä ja korkeapaineisia. Jos laskimossa on juoksevaa verta, saadaan se lyttyyn helposti anturilla painamalla. Jos laskimossa on kiinteää tavaraa eli tulppa, ei se mene lyttyyn vaikka kuinka painaisi. Ja kun yleensä laskimot ovat helposti löydettävissä, on tutkimus varsin nopea. Ongelma on tietysti se, että yleensä tulppajalka on kipeä ja sit sitä täytyy vielä painaa, mutta kyllä sen herkemmätkin kestää. Ultraäänellä voidaan myös nähdä muita pohkeen turvotuksen tai kivun syitä kuten polvitaivekystan repeämä tai verenvuoto.
Alaraajalaskimoiden ultraäänitutkimuksia tehdään valtavan paljon. Ihan murto-osasta tulppa löytyy, mutta kuten viattomia umpilisäkkeitä pitää poistaa, jotta yksikään tulehtunut ei jää poistamatta, täytyy meidän hinkata paljon normaaleja jalkoja, jotta hoitavien lääkäreiden tulppaepäilyherkkyys ei vähene.
No comments:
Post a Comment