6: pyelostomia

Radiologit tekevät aika paljon toimenpiteitä. Pääosa niistä on näytteenottoja erilaisista kasvaimista, nestekertymistä tai tulehduspesäkkeistä. Jotkut toimenpiteet ovat monimutkaisempia, mutta niillä saadaan joskus vältettyä suurempi operaatio. Aika klassinen radiologinen munuaistoimenpide on pyelostomiakatetrin asennus virtsanjohdintukoksen hoidoksi.

Käydään eka lyhyt kertaus virtsateistä. Veri virtaa munuaisissa, jotka suodattavat verestä kuona-aineita virtsaan. Munuaiset siirtävät erittämänsä virtsan munuaisaltaaseen ja siitä virtsa siirtyy edelleen putkimaista virtsanjohdinta pitkin virtsarakkoon ja edelleen virtsaputkea pitkin viemäriin, puun juurelle, kadulle tai vaippaan. Munuaisia ja virtsanjohtimia on yleensä ihmisellä kaksi, virtsarakkoja ja virtsaputkia yksi. Mikäli virtsanjohtimeen tulee tukos (esim. virtsatiekiven tai kasvaimen aiheuttama), muodostuu munuaisaltaaseen painetta, kun munuainen työntää sinne jatkuvasti lisää nestettä, joka ei pääse normaalisti ulos. Jos munuaisallas on pitkään paineinen, munuaisen toiminta huononee. Tällaisessa tilanteessa on paineen poistaminen ehdottoman tärkeää. Paras hoito tähän olisi tietysti alkuperäisen syyn poistaminen, mutta se ei aina (esim. levinneessä syövässä) onnistu ja joskus hoito onnistuu vasta paineen poistamisen jälkeen. Tällöin sairaalan pölyisestä kellarista etsitään sankariradiologi pelastamaan munuainen pyelostoomineen.

Pyelostomian ideana on ohjata erittynyt virtsa munuaisaltaasta ulos kyljestä ihon läpi asetetun muoviletkun kautta pussiin. Näin saadaan virtsateiden paine pois. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että potilaalla on pissaletku kyljessä, mikä on toki hankalaa, mutta toisaalta toimiva munuainenkin on kiva asia.

Pyelostomia tehdään potilaan maatessa kylki- ja vatsamakuun puolivälissä hoidettava kylki koholla. Toimenpide tehdään steriilisti, mikä tarkoittaa, että alue pestään tarkasti, potilas peitellään steriilein liinoin, toimenpidettä tekevä radiologi on pukeutunut steriileihin vaatteisiin ja kaikki välineet ovat steriilejä.

• Aluksi katsotaan ultraäänellä munuaisen paikka ja parhaiten pistoa varten tarjoutuva munuaispikari (=munuaisaltaan haara). 
• Pistetään neulalla iholta munuaispikariin. 
• Kun yhteys on saavutettu, tulee neulasta usein virtsaa. Tämän jälkeen ultraäänilaite laitetaan syrjään. 
• Neulan kautta ruiskutetaan varjoainetta ja läpivalaisulla tarkistetaan, että varjoaine etenee munuaisaltaaseen ja virtsanjohtimeen. 
• Neulan läpi laitetaan viulunkielikara eli ohut metallivaijeri. Tässä vaiheessa iho ja pistokäytävä puudutetaan. Periaatteessa voi puuduttaa heti aluksikin, mutta puuduteaine hieman huonontaa uä-näkyvyyttä eikä kaksi neulanpistoa ole kovinkaan paljon suurempi kipu kuin yksi neulanpisto.
• Neula poistetaan, viulunkielikara jätetään paikalleen. 
• Viulunkielikaran kautta munuaisaltaaseen uitetaan dilataattori eli 2-3 mm:n paksuinen muovinen putki laajentamaan pistokanavaa.
• Viulunkielikara poistetaan.
• Dilataattorin kautta ruiskutetaan varjoainetta, jotta varmistutaan, että ollaan edelleen oikeassa paikassa.
• Dilataattorin kautta uitetaan viulunkieltä paksumpi vaijeri, ns. J-kara, munuaisaltaaseen.
• Dilataattori poistetaan.
• J-karaa pitkin uitetaan noin 3 mm:n paksuinen katetri jäykistäjän avulla paikalleen. J-kara ja jäykistäjä poistetaan.
• Katetrin kautta ruiskutetaan varjoainetta paikan varmistamiseksi.
• Katetri lukitaan siimasysteemin avulla, sen kärki jää saparolle munuaisaltaaseen. Varmuudeksi katetri vielä teipataan iholle.
• Virtsankeräyspussi yhdistetään katetriin.

Toimenpide kuulostaa monimutkaiselta ja vaikuttaa aika turhauttavalta ruiskutella jatkuvasti varjoainetta. Se on kuitenkin itse asiassa aika suoraviivaista hommaa ja kun alkuun ollaan oikeassa paikassa, menee lopputoimenpide yleensä melko nopeasti. Taitavimmat uroradiologit tekevät koko homman perustapauksessa noin 5-10 minuutissa, mulla menee yleensä 10-15 min. Toki usein nää on jotenkin hankalia ja saa menemään tunninkin ja silti menee läskiksi. Niin mulla käy yleensä päivystyksessä. Siksikin mun mielestä nää hommat pitäisi tehdä pääosin päiväaikaan. On vain pari syytä, joiden takia pyelostomia oikeasti tarvitaan päivystysaikaan, mutta Meilahdessa näitä tehdään joskus öisinkin ihan logistisista syistä (potilasta ei saada siirtymään osastolle / kotiin / hoitolaitokseen ilman katetria ja päivystyspoli on täynnä). Väsyneenä ei aina koko tekojärjestys oo ihan selvänä päässä.