Tähän postaukseen mun piti ottaa töistä filmi mukaan, mutta unohdin. Nielemisfunktio on yksi mun inhokkitutkimuksista sen takia, että vaikka mä osaan tehdä sen ja saan todella kauniita kuvia, en osaa tulkita niitä. Siitä tulee ikävä olo.
Suurin osa nielemisfunktiotutkittavista on Meilahdessa korvalääkäreiden lähettämiä, pienempi osa neurologien lähettämiä. Potilasryhmiä on karkeasti kaksi: nuorehkot-keski-ikäiset naiset, joilla on palan tunne kurkussa sekä vanhukset, joita yskittää syödessä tai joilla on muuten nielemisongelmia. Tyypillisesti ensimmäisestä ryhmästä ei tutkimuksissa löydy mitään ja toisella ryhmällä menee niellessä tavaraa henkitorveen. Tämä jako on käytännössä niin selvä, että voitaisiin melkein lopettaa tutkimukset kokonaan. Joskus aikoja sitten tätä käytettiin myös nielun kasvainten etsimiseen, mutta nykyään korvalääkäri on tähystänyt palantunteisten nielun jo ja nähnyt mahdollisen syövän jo tähystyksessä. Vain normaalilöydöksin tähystettyjä läpivalaistaan.
Nielemisfunktiotutkimus on siis läpivalaisututkimus. Tutkimuksessa tutkittavalle annetaan suuhun varjoainetta eri konsistensseissa (nestemäistä, kiisselimäistä ja keksiin sekoitettua), potilas nielee varjoaineen ja nielemistapahtuma kuvataan läpivalolla. Videolta päästään seuraamaan suupalan etenemistä nielussa ja monimutkaisen nielemisrefleksin toimintaa. Nielemisessähän vain ensimmäinen vaihe on tahdonalainen ja loppu menee automaattisesti refleksillä, minkä takia myös päällä seisten voi niellä.
Mä en nyt saa tästä mitään muuta sanottua, kun en juuri asiasta mitään ymmärrä.
No comments:
Post a Comment