Postimyynti

Mä en oo innokas kotimyynnin kannattaja. Toki aineettomia hyödykkeitä on ihan näppärää ostaa netistä, mutta muuten mä en suuremmin nettikaupoista perusta. Mä oon ostanut netistä yksinomaan sellaisia tavaroita, joita en kerta kaikkiaan oo muualta löytänyt, esim tietynlaisia vaippakankaita ja viimeisimpinä uusi vesijuoksuvyö (piti olla tietynlainen, että mahtuu kassiin) sekä Spiel des Jahres -voittaja Hanabi-korttipeli, joka ei vielä Suomen markkinoille ole tullut eikä tietoa saapumisaikataulusta ole. Mä ymmärrän, että esim. pitkien etäisyyksien päässä asuvien voi olla kätevää ostaa jopa vaatteitakin netistä, mutta toisaalta mä kannatan tiivistä ja ekotehokasta kaupunkiasumista. Mulle vaatteiden osto netistä on ihan absurdi ajatus - miten netissä voi arvioida kankaan ja työn laatua?

Monien nettivaatekauppojen toiminta on muutenkin melkein suututtavaa. Mä oon ymmärtänyt, että etenkin Zalando pakkaa koosta riippumatta tuotteensa käytännössä aina suureen pahvilaatikkoon. Asiamiesposteilla on mahdottoman hankalaa säilyttää niitä (esim. Eino Leinon kadun Valintatalossa laatikot vyöryy pahimpina hetkinä kulkuväylälle) ja tahma-aivot tukkii pahviroskiksen niillä perkeleen laatikoilla, kun eivät viitsi taitella niitä kasaan. Tyhjennyksen jälkeen vuorokaudessa pahviroskis on yli puolillaan lemmon zalandoroskaa. Äsken meni niin hermo, että paitahihasillani sormet kohmeessa kalastin kolme zalandoa ja yhden blenderilaatikon pahvinkeräyslaatikosta ja taittelin ne kiukun vallassa litteiksi, kun nettishoppaaja ei ollut itse ehtinyt.

Huh, onneksi mun ei tarvii ostaa Zalandosta mitään itse. Mainoksista mä oon ymmärtänyt, että posti- ja palautuskulut on automaattisesti tuotteen hinnassa enkä mä haluaisi maksaa muiden palauttelua. Samalla logiikalla meidän harvoissa vakuutuksissa on mahdollisimman suuri omavastuu. Huolehtikoot muut omista töhöilyistään, niin mäkin omistani.

Mun pankkikortissa on meneillään jotain outoa. Silloin tällöin se ilmoittaa, että "väärä PIN", vaikka ei ole väärä PIN. Niissä tilanteissa ei muuta pysty kuin maksamaan käteisellä, koska se ei kerrassaan anna maksaa, vaikka kuinka monta kertaa yrittäisi. Kortti on aika vanha, uusi on tulossa tammikuussa. Nyt viikonloppuna siru ei toiminut ollenkaan Hakaniemen Elannon S-marketissa, vaikka oli aivan ongelmitta toiminut samana päivänä jo useammassa muussa laitteessa, esim. Ympyrätalon S-marketissa. Myyjä yritti monta kertaa ja kun ei onnistunut, käytti magneettiraitaa ja pyysi mua todistamaan henkilöllisyyteni. Todella käsittämätöntä. Sirua ei voi käyttää, koska kone ei toimi ja sen vuoksi mun pitää 5,15 euron ostoksista todistaa henkilöllisyyteni?! Mä ymmärrän sen, että jos kieltäytyy käyttämästä sirua, pitää henkilöllisyys todistaa, mutta jos kaupan laite ei toimi, niin silloin myös? Onneksi en ollut näin kiukkuna, oisi siinä pieni kassatyttönen pelästynyt.

Selvästikään tää lukuloma ei tee hyvää mun mielentilalle. Pitää kuitenkin palata neuroradiologian pariin.

Elämyskameli suosittelee

pahvilaatikoiden taittelu, perkele!

Nukku

Mulla on ilahduttavat unenlahjat. Nukahdan helposti ja herään virkeänä. Päivystäessäkin yleensä uni tulee aika nopeasti, vaikka olisi etukäteen tiedossakin, että kohta se uhkailtu Hyvinkään pää sieltä soittaa. Repaleisen 2-4 tuntia nukutun päivystysyön jälkeen mä otan yleensä parin-kolmen tunnin päiväunet ja nukun illalla taas lapsen lailla. Nyt kuitenkin jostain syystä edellisen päivystyksen jälkeisenä yönä mä en saanut nukuttua silmäntäyteistä. Väsytti kyllä, mutta ei uni tullut. Kolmen jälkeen kyllästyin kääntämään kylkeä ja aloin lukea tenttikirjaa. Päivällä mä olin kyllä väsynyt, mutta jaksoin silti työpäivän kunnialla loppuun ja vielä jaksoin riekkua koulutuksessa iltayhdeksään. Mä olin suorastaan hämmästynyt, etten ollut sitä väsyneempi. Tänään olisi kyllä nukuttanut, mutta Handyman ei ole hienotunteinen herääjä. Sillä oli kello soimassa puoli kuudelta ja sen äänekkäät aamutoimet (etenkin ympäri kämppää kävellessä suoritettava sähköhammasharjaus) piti huolta siitä, ettei mun oo sen jälkeen tarvinnut nukkua. Nyt kyllä nukuttaisi, mutta ei sitä lauantaiaamuna yhdeksältä viitsi nukkumaan mennä.

Mä ostin uudet kengät ja oon urhoollisesti käyttänyt niitä melkein koko viikon, vaikka jo maanantaiaamuna ne teki vauvan kämmenen kokoisen rakon kantapäähän. Toisaalta nää kengät ei rullaa sukkia. Silmitön kipu on aika pieni hinta sileän sukan tuomasta mielenrauhasta. Mun pitäisi mennä tänään jumppaan ja se kyllä etukäteen vähän arveluttaa.