Vaaliahdistus

Lääkäriliitolla on valtuuskunnan vaalit ja niistä töhötetään nyt kovasti kaikissa ammattilehdissä ja internetissä. Kotiin tuli ihan vaalipaketti, jossa on ahkerille ja epäluuloisille äänestyslippu ja -kuori, me muut voidaan äänestää internetissä. Mä alkuun ihan ahdistuin, kun en osannut edes päättää, mitä ryhmittymää äänestäisin. Näissä vaaleissa ei näet äänestetä vakiintuneita puolueita vaan lähinnä ehdokkaan ikään ja vähemmässä määrin erikoisalaan sidottuja ryhmittymiä: nuorten lääkärien yhdistys, Suomen erikoislääkäriyhdistys ja seniorilääkärit ovat kaikki asettaneet omat ehdokkaansa ja lisäksi on pieni tk- ja tt-lääkäreiden vaaliliitto. Eri ryhmittymät ovat lisäksi jakaneet ehdokkaansa ryhmiin joko erikoisalan tai asuinpaikkakunnan mukaan. Mä en osannut päättää edes sitä, olenko enemmän nuorten lääkäreiden yhdistyksen vai erikoislääkäriyhdistyksen kanssa samaa mieltä. Molemmat oli oikeassa, mutta puhuivatkin ihan eri asioita. Löysin molemmista hyvät ehdokkaatkin ja sittenhän mä vasta ahdistuin, kun en osannut päättää. Onneksi mä lopulta tajusin, että ei mun äänellä oo mitään merkitystä. Mä voin hyvin jättää äänestämättä eikä mitään tapahdu. Mä oon vapautunut äänestysvelvollisuuden kahleista. Mulla on vain äänioikeus.

Ne vaalit on tarkemmin pohdittuna joka mielessä epäilyttävät. Kun niissä ei ole vakiintuneita puolueita valittavana, tulee alkuun fiilis, että nehän on tietty kaikki demareita, kun kyseessä on kuitenkin AY-liike. Seuraavaksi muistaa, että eiku kaikki lääkärit onkin oikeistolaisia. Sitten huomaa listoilla poliittisista yhteyksistä tuttuja nimiä ja säikähtää, että tuohan oli viimeksi ihan väärän puolueen kunnallisvaaliehdokas ja jos mä äänestän sen vaaliliittoa, niin ääni meneekin vahingossa sille ja se saa pontta hakeutua vielä korkeammalle politiikassa. Ja kun kaikkien kolmensadan ehdokkaan taustaoja ei voi alkaa googlata, ei uskallakaan äänestää ketään.

Mä oon aika kyllästynyt Facebookiin. Tosi vähän on enää tuttujen omaa sisältöä luettavana (paitsi Vilunki jaksaa kirjoittaa älykkäitä, kivoja, nokkelia ja hyväntuulisia päivityksiään vielä, erityiskiitos ja gerberakimppu!), vain sivukaupalla linkkejä, videoita ja musiikkikappaleita. No enpä mäkään sinne enää juuri mitään keksi tai uskallakaan kirjoittaa, ei oo ihme ettei muutkaan. Aiemmin siellä oli iloinen tunnelma, nyt lähinnä aggressiivinen ja ahdistunut. Mä seuraan nykyään enemmän Twitteriä, joka onkin neutraalimpi, ja haaveilen Instagramiin liittymisestä. Sinne ei kyllä voi mennä, jos suhtautuu miltei vihamielisesti puhelimien kameraan. Mä ajaudun koko ajan kauemmaksi tietoyhteiskunnasta. Siirryn sosiaalisesta mediasta perinteiseen mediaan. Hesariakin mä luen nykyään melkein päivittäin paperilta (joskin edelleen selvästi enemmän sähköisesti), mitä mä en oo tehnyt kuuteen vuoteen.

Katsokaa ny, fb:n alakulo tarttuu muhunkin. Kauheeta valitusta koko päivitys. Mutta mä oonkin kipeä. Joku pediatrinen sairaus - päänsärky ja korva on kovasti kipeä. Ehkä ensi kerralla iloisempaa.

Elämyskameli suosittelee

ihana Vilunki