Ihmiskunnan vihollinen numero 1

Mä oon luonnollisesti ottanut influenssarokotuksen. En sanalla sanoen ymmärrä, miksi joku ei sitä ottaisi, mutta en aio nyt paneutua siihen. No, sain rokotteesta huolimatta influenssan. Korkea kuume kuin kolmivuotiaalla, vähäinen yskä, päänsärky ja yleisesti hakattu olo. Takareidet oli niin kipeät, ettei voinut polvia suoristaa. Koko ajan jaksoin kuitenkin onnitella itseäni siitä, että olin ottanut rokotteen, sillä vaikka se ei ihan aina taudilta suojaamaan, antaa se kuitenkin hyvän suojan vakavimpia tautimuotoja vastaan. En siis joutunut teholle vaan toivuin melko nopeasti. Aloitin jopa mikrobilääkityksen (Tamiflu), koska astmaatikolle influenssa ei ole välttämättä ihan välipala. Se on ihmelääke ja nyt olen ihan terve. Tai pieni yskä vielä luonnollisesti on, mutta muuta en odottaisikaan. On kiva olla taas terveenä!

Edellisessä postauksessa kerroin silmäongelmistani. Ne ovat edenneet siihen pisteeseen, että kävin silmälääkärillä ja sain silmälasireseptin. Etenkin oikeassa silmässä on probleemaa ja sen takia lasi on kohtuullisen vahva ensimmäiseksi linssiksi ja siihen tottuminen vie aikaa. Aamuisin näkö on itse asiassa niin tavallinen, että unohdan laittaa lasit päähäni melkein joka aamu. Tämän vuoksi säilytän niitä käsilaukussa. Viimeistään töissä jossain vaiheessa pengon käsilaukkuani, löydän ne etsiessäni jotain muuta ja laitan ne päähäni. Ja kun koko päivän ne on päässä, en illalla enää mitään niitä ilman näekään. Aivot on kumma elin.

Mä kävin perjantaina ekaa kertaa elämässäni elokuvissa Espoossa. Olin maanpaossa asunnostani Lankomiehen tykönä ja niinpä se herrasmiehenä vei mut katsomaan Star Warsia Selloon. Kumpikaan meistä ei ole erityinen StaWa-entusiasti, minkä ehkä voi arvata siitäkin, että me käytiin katsomassa se helmikuussa, mutta onhan se nyt tapaus. Eihän se mikään loistava elokuva ollut, mutta sellainen viihdyttävä amerikkaleffa. Ihan jees. Meidän takana istui läjä esiteinejä, noin 10-vuotiaita poikia. Ne ei osanneet käyttäytyä yhtään. Juttelivat ihan koko ajan meluisasti. Ei mitään kuiskailua. Melukohdissa huutoa. Mä totesin alkuvaiheessa olevani 35-vuotias täti-ihminen, joten käännyin ja suhisin pahaenteisesti, mutta eihän se kauaa tehonnut. Kyllä mä sen seuraavankin varmaan käyn katsomassa, mutta en ihan vielä mene ensi-iltalippujonoon.

Elämyskameli suosittelee

influenssarokotus