Myrkyllinen keittiö

Loma on nyt niin huimassa vaiheessa, ettei melkein raportoimaan ennätä! Eilen ei sit mentykään historialliseen museoon (koska Handyman ei sit kumminkaan innostunut ensimmäisestä maailmansodasta) eikä Tränenpalastin itä-länsinäyttelyyn (koska unohdin), vaan hellekävelylle yhteen Berliinin hipsterikaupunginosista. Ostettiin mansikoita ja karhunvatukoita, mistä tuli mieleen, että a) Berliiniin muuttamalla mä voisin säästää liioittelematta satoja euroja vuodessa marjahankinnoissani (talvisin menee noin 70 e/kk ja kesäisin sitäkin enemmän) ja b) A-hepatiittirokote pitäisi vihdoin ottaa. Kaupunginosaretki ja helle uuvuttivat matkalaiset päiväunille, siihen meni ne museot sitten.

Mutta - jumpe - illalla sitten oli mahtavan ohjelman aika. Moniin kaupunkeihin on perustettu escape game -firmoja, joista en ollut ennen mitään kuullutkaan, mutta nyt olen tutustunut lähemmin. Mentiin Handymanin ja tuttavapariskunnan kanssa lähellä päärautatieasemaa sijaitsevaan pienteollisuustaloon, jonne meillä oli varattu tunnin aika. Hullu tiedemies oli päättänyt myrkyttää pohjaveden ja meidän piti estää tämä etsimällä tämän laboratoriosta / keittiöstä johtolankoja, joilla saatamme pysäyttää kaupungin tuhon ennen kuin on liian myöhäistä. Keissin nimi oli toxic kitchen. Valitettavasti me ei onnistuttu, jäi parista minuutista kiinni. Osittain oli kyllä järjestäjien munaus, osin meidän oma. Sori, Berliini, pohjavesi on nyt likaista, mutta me tehtiin kaikkemme. Se oli ihan huippua. Jos ikinä tulee mahdollisuus, niin kaikkien kannattaa kokeilla. Kuulemma Sörnäisissä on vastaava, joskin ilmeisesti vaatii hiukan intoa näytellä (me saatiin olla ihan omia itsejämme). Miehet oli tietty murheen murtamia ja vähän vihaisiakin, kun ei voitettu, mutta mun mielestä se oli puhtaasti siistii.

Tänään oli se lomapäivä, jota Handyman on eniten odottanut, koska se oli varannut auton ja lähdettiin Berliinistä kruisailemaan. Valitettavasti auto ei ollutkaan se BMW 530GT, joka oli varattu vaan upouusi Audi A6. Alkuun se vähän harmitti Handymania, mutta kun auto osoittautui ihan loistavaksi, Handyman innostui. Päästiin kokemaan aito saksalaisen moottoritien ruuhkatilanne, jossa auto oli omimmillaan. Siinä on näet automaattinen turvaväli, joten auto päätti, koska jarrutetaan ja paljonko jätetään turvaväliä milläkin nopeudella. Vakionopeudensäädin oli asetettu 80 km/h:iin, mutta auto ajoi itsestään tyytyväisenä neljääkymppiä, kun niin edellä olevakin teki. Kuski oli tyytyväinen, koska ei tarvinnut keskittyä lainkaan nopeusmittariin ja matkustaja oli tyytyväinen, koska turvaväli oli riittävä koko ajan. Ihan kiva auto.

Kivalla autolla ajettiin Hampuriin. Eka mentiin satamaan, syötiin laituriravintolassa ja tehtiin tunnin satamaristeily. Tuli hienoja valokuvia. Osa selostuksesta meni ohi, kun yhtä aikaa ei voi keskittyä selostukseen ja valokuvaamiseen. Sitten mentiin jätskille sataman Häagen Dazs -jäätelöbaariin, jonka myyjämies oli kaikkien aikojen herttaisin ihminen. Jos tulet joskus Hampuriin, osta häneltä jäätelöä. Matkalla hotelliin mä bongasin Hamburger Domin, joka on jonkinlainen osa-aikainen tivoli valtavan suurella alueella. Handyman suostui tulemaan sinne mukaan, vaikkei inhoa juuri mitään niin paljon kuin tivoleja. Handyman pelkäsi koko ajan, että joku varastaa puhelimen tai tartuttaa noron. Mä en niinkään. Siellä oli kaksi erillistä derbyä (toinen hevosilla ja toinen kameleilla). Mä pelasin molempia ja hävisin. Derby on mun suosikkilaji, mutta valitettavasti mä oon siinä ihan surkea. Olisi pitänyt pelata harjoituksen vuoksi vielä enemmän, koska täällä peli maksoi vain 1 e, Lintsillä 2 e.

Huomenna me matkustetaan Hannoveriin ja Düsseldorfiin. Ennakkosuunnitelmista poiketen ei mennäkään Luxemburgiin. Ai niin nyt ollaan muuten Hampurin Scandicissa. Siisti ja ihan hyvä, paitsi että ruotsalaiset lapset / teinit huutelee ärsyttävästi.

Elämyskameli suosittelee

Hampurin satama, Dom ja ihana jäätelömies ai niin ja escape game, erityisesti escape game