Oli aika jättää Lappeenranta taakse. Sen verran kuitenkin kiinnosti Saimaan kanava -merkitty hannunvaakunamerkki, että poikettiin Mälkiän sulun ulkoilmamuseoon ja se olikin mielenkiintoinen! Erityisesti mua ilahdutti Urho Kekkosen puisto, sillä UKK on alkanut kiinnostaa mua kovasti. Alkukesästä lähtien mua on vaivannut vuoden 1973 kansallinen poikkeuslakitrauma, kun yksi työkaveri terassilla hiukan päissään alkoi tästä traumasta vaahdota. Pitäisikin perehtyä lähemmin. No mutta se ei Mälkiän sulkua pahenna. Käykää katsomassa!
Alkuperäinen puoliajatus oli mennä Lappeenrannasta Savonlinnaan. Niin me mentiinkin, sillä matkalla huikeinta on katsoa Joukionsalmen sillalta Venäjälle. Savonlinnassa syötiin lihatsut (ihan kamala sana, mutta osa paikallisista saa hermoromahduksen, jos niitä kutsuu lörtsyiksi tai - kuten viikon päästä kymmenen vuotta täyttävä serkkuni kahdeksan vuotta sitten - öössthyksi) ja johan Handyman tapasi siellä jonkun tutun maansiirtourakoitsijan. Päätettiin sitten kuitenkin olla jäämättä Savikseen yöksi, koska mukana oli kassillinen pyykkiä ja huomattavasti vähemmän puhtaita vaatteita eikä pesukoneelle ollut kuin 2,5 tunnin matka. Ajettiin sitten vielä iltasella Mikkelin kautta mökille. Kangasniemi cityssä heti Rautiasta länteen nähtiin tien vierellä valtava hirvi. Se oli komea eläin. Kun sitten Handyman hidasti, niin johan se alkoi toikkaroida poispäin tiestä (jos kyse olisi muusta eläimestä, sanoisin sen "kävelleen" poispäin tiestä, mutta mediasta olen oppinut, että hirvi aina toikkaroi. En tiedä muita eläimiä, jotka poikkeuksetta toikkaroivat. Paitsi epäilemättä susikoira Roi). Handyman, tuo teiden jos ei nyt ritari, niin ainakin trubaduuri, ajoi meidät turvallisesti mökille.
Keskiviikkona aamulla oli suloista herätä siihen, että joku umpiouto äijä koputti ovelle ja kyseli Partasia. Meillä ei kummallakaan parta kasva, joten hätistettiin se pois. Meillä oli suuria suunnitelmia päivälle: piti mennä Jyväskylään treffaamaan Polaah'ta ja sen poikia sekä ostamaan rapumerta, mutta juuri kun oltiin lähdössä, joku asunnontarvitsija lähetti Handymanille tekstarin. Monien ja polveilevien vaiheiden (jotka ovat niin rutikuivia ja tylsiä, että edes minä en sellaisia kehtaa internetiin kirjoittaa) jälkeen päätettiin jättää houkutteleva Jyväskylän retki tekemättä, pakata likaiset pyykit takaisin autoon ja ajaa pääkaupunkiseudulle. Esiteltiin illalla asuntoa todennäköisesti turhaan, koska asunnon tarvitsija, joka oli yllättäen mun tuttu saksantunnilta, ei ollut käsittänyt pohjapiirroksesta, että asunnossa ei sitten kuitenkaan ole sitä erillistä makuuhuonetta. Kaikista monenkirjavista suunnitelmista huolimatta sitten kuitenkin päädyttiin yöksi mun vanhempien seuraan. Olipa aikamoinen antikliimaksi. Mutta arvaan lukijan huojentuvan siitä, että nyt ne pyykit on vihdoin pesty.
Nyt ollaan viikonloppu pääkaupunkiseudulla, tavataan vieras kaukaa ison meren takaa, kuljetetaan imetysvaatteita ympäri Espoota ja Handyman juhlii kaverinsa 40-vuotispäivää. Sunnuntai-iltana alkaa sitten uusi ehkä (todennäköisesti (toivottavasti)) vielä jännittävämpi aktiivivapaamatka. Mennään ihan ulkomaille! Joskin tämän aktiivivapaan henkeen toistaiseksi melkein kaikki mun suunnittelemat aktiviteetit on menneet puihin, kun sekä Kolmården että Liseberg ovat suljettuja. Tulee siis todennäköisesti ankeaa ja tylsää. Sitä odotellessa!
Elämyskameli suosittelee
joku toinen blogi, jossa on kuvia pitkistä hiekkarannoista ja vapaa-aika menee aina putkeen
No comments:
Post a Comment