Pohjolan kirkkaat vedet

Laivalta me päätettiin mennä Malmöhön. Pohdittiin menoa Billundiin, mutta Tanska oli valmistautunut meidän tuloon täyttämällä kaikki hotellit Odensessa, Aarhusissa ja Kööpenhaminassa toiseksi yöksi ja toisena yönä olisi ollut parissa Scandicissa vapaana huone alkaen 398 euroa. Tanska on tosi kallis, mutta tuo kuulostaa jo vähän liioittelulta. Nyt me on siis nukuttu kaksi yötä Malmön Radissonissa. Maanantai-iltana tutustuttiin vanhaan kaupunkiin. Iha jees.

Automatka Malmöhön on siinä mielessä kiva, että koko matka on hyvää tietä, melkein koko matka moottoritietä eikä tarvitse ajaa omituisia kinttupolkuja kuten esim. Helsingistä Jyväskylään, Poriin tai Mikkeliin mentäessä. Toisaalta tämä johtaa siihen, että oikein mitään kiinnostavaa ei matkalla näe lukuunottamatta komeita Vättern-maisemia, kun tie Jönköpingistä pohjoiseen kulkee Vätternin rantaa (miksi kauniin järven rannalle on rakennettu moottoritie?). Toissapäivänä tänne ajettaessa Handyman oli huonovointinen ja otti tunnin torkut kesken matkan, joten mä ajoin kolmanneksen matkasta. Onneksi Handymanin vointi parani peroraalisella nesteytyksellä, joten mä sain katsella merinäköalaa Helsingborgin ja Malmön välissä. Tänään mä aion nesteyttää Handymanin ihan piripintaan, jotta saan keskittyä ydinosaamiseeni (radiokanavien vaihteluun) koko matkan.

Eilen matkustettiin Kööpenhaminaan. Mä oon ällistynyt, kuinka paljon yhtenä lomapäivänä ehtii tehdä verrattuna työpäivään. Nimittäin eka käytiin aamupalalla, sitten ajettiin Juutinrauman sillan yli Manner-Eurooppaan, vietiin auto parkkiin, mentiin Lego-kauppaan, vietiin Legot autoon, mentiin kanavaveneajelulle, poltettiin päänahat, posket ja niskat, mentiin Wagamamaan syömään, pyörittiin Tivolissa pari tuntia ja ajettiin takaisin Skandinavian niemimaalle. Niinko wau. Täysin kiireetön meno koko ajan, mutta ehdittiin tehdä vaikka mitä. Eikä kello ollut silti vasta kuin kuusi, kun palattiin hotelliin!

Kööpenhamina on kyllä yksi mun suosikkikaupungeista, vaikka se vähän ujostuttaakin, että se sijaitsee maassa, jonka kieltä mä en ymmärrä yhtään. Mä oon käynyt siellä aikuisiällä kahdesti ja siellä on aina lämmintä ja aurinkoista. Kaikki on niin kallista että huimaa, mutta kun vaihtokurssi on monimutkainen, on helpompaa vain maksaa kuin vaivata lomapäätään kertolaskuilla. Parasta Kööpenhaminassa on Tivoli, mä todella pidän sen tunnelmasta. Myös kanavaveneajelut on hauskoja. Vuonna 2010 meidän kanavaveneessä oli töissä ihan Lankomiehen näköinen kippari ja sen saunanrakennuskaverin kaksoisolento viihdyttämässä yleisöä. Eilisessä veneessä kapteeni oli vanha setä, jolla oli kapteenin lippalakki ja viihdyttäjänä oli nuori kaveri nimeltä Jeppe. Jepellä ei ollut hattua, mikä huoletti etenkin Handymania kovasti ja Handyman kysyikin multa, miten sanotaan tanskaksi "Jeppe kuule sun äiti oli ihan oikeassa, kun se sanoi, että aurinkoisella säällä pitää käyttää päähinettä! Ihosyövän kanssa ei ole leikkiminen."

Me käytiin viimeksi Kööpenhaminassa siis elokuussa 2010 ja silloin metron rakennustyöt olivat kesken. Nyt ne olivat edelleen kesken. Jonkin kyltin mukaan valmista tulee ihan justiinsa vuonna 2019. Toi on just ongelma siinä, kun ei ole kunnollista itsenäisyyspäivää ja siihen liittyvää tiukkaa takarajaa jokaiselle projektille, valuu valmistumiset vuoden 2017 jälkeiselle ajalle. Suomessahan onneksi eletään sillä mentaliteetilla, että aikaa vuoden 2017 jälkeen ei ole tai ainakin se on epätodennäköistä.

Ruotsissa parasta on Loka-vesi ja vähän Ramlösatkin. Erilaiset maustetut ei-makeutetut vissyt, joiden maku on oikeasti hyvä eikä ole niin paljon kuplia, että tulee vatsa kipeäksi. Loka-kausimaut on herkullisia. Aiemmalta kerralta muistan sitruunapiirakan makuisen Loka-veden, jossa oli sitruunan ja vaniljan makua - se oli herkullinen. Tänä kesänä on Loka loves candy -tempaus, johon liittyen olen maistanut jo Loka Rosa Svampar- ja Loka Hallon&Lakritsskalle -makuja (en ole vielä löytänyt Persikaa). Molemmat, mutta etenkin tuo vadelmalakritsi, ovat mainioita. Lisäksi Ramlösan Mojitea-maku on herkullinen. Myös Loka vadelma-mustikka on ok, mutta ei läheskään niin hyvä kuin yllämainitut. Parasta Lokassa on, että se ei ole tosiaankaan yhtään makeaa vaan maistuu suolattomalta vissyltä, jossa on herkullinen jälkimaku. Kuplat ovat pieniä ja hapotus on kevyt. Suomessa tai Saksassa mä en ikinä juo vissyä, kun siinä on aina se ikävä tylppä suolainen maku ja liikaa kuplia. Ja Loka-vedet (kuten ny muukin vesi) on ihan ookoo juoda lämpimänäkin. Vadelmalakritsi on mun mielestä parempaakin lämpimänä. Ihanat ruotsalaiset. Vesissä on eroja. Ruotsissa ne on parempia.

Elämyskameli suosittelee