Hörökorvat

Handymanilla oli eilen kokous Tampereella ja mä lähdin mukaan. Kokous ei mua kiinnostanut eikä ne ois mua sinne varmaan huolineetkaan, joten mä hoidin sukulaisuussuhteitani. Menin kylään biologisen tätini luo Lentävänniemeen. Siellä mä hengailin tuntikausia tädin passattavana. Katsottiin vanhoja valokuvia. Selvisi, että mun isällä on lapsena ollut kunnon hörökorvat. Ei sillä nyt sellaisia oo. Miksei hörökorvaisia aikuisia näe? Kasvaako se pää oikeasti niin paljon, että hörökorvia ei enää aikuisena huomaa?

Muutoin tässä on ollut aika hiljaista. Noro kävi kylässä, mutta sekin lähti jo seuraaviin tehtäviin. Mä oon tän kuun ollut mammografiayksikössä töissä syrjäisessä Etelä-Helsingissä ja malttamattomana jo tiistaita odottelen, jotta pääsen takaisin työkavereiden pariin. Kuukauden päästä pääsee jo Uimastadionille. Kevät on suurinta odotuksen aikaa. Uimastadionin avajaisten odottelu menee viimeisinä viikkoina niin konkreettiseksi, että on suorastaan vatsa kipeä.

Elämyskameli suosittelee

kirjoittamisen lopettaminen, kun sanoma loppuu