Vapaus

Chippendales-tanssijan paksusuolensyövästä noussut kohu ärsyttää mua aika paljon. Olen fb:n kanssa samaa mieltä siitä, ettei jonkun random Janin mielipiteestä pitäisi tehdä esimerkkiä kansalle. Mutta toisin kuin fb, mä oon vahvasti sitä mieltä, että Jani saa vapaasti hoitaa syöpäänsä vaikka purutupakalla, jos haluaa. Jos Jani on oikeustoimikelpoinen ja täydessä ymmärryksessä ja hänen lääkärinsä ovat informoineet häntä nykytiedon mukaisesta tehokkaimmasta hoidosta, mutta Jani päättää hoitaa syöpäänsä vesikrassilla ja pilateksella, on hänellä mun mielestä oltava siihen täysi oikeus. Mä voin olla siitä mitä mieltä tahansa ja mulla pitää olla oikeus sanoa ääneen, mitä mä Janin touhuista ajattelen, jos haluan. Mikä mua case Janissa ärsyttää on lehtien uutisointipolitiikan lisäksi se, että mun mielestä on aika tyylitöntä lähteä sanomaan rumasti tuntemattoman päätöksestä, jonka lukee yksipuolisesta iltapäivälehtiartikkelista. Onneksi mun kavereiden kommentit on pysyneet asialinjalla, erinäiset fb-tutut on sitten menneet pidemmälle. Jotenkin vain mä haluaisin elää niin, että tuntemattomien ihmisten arkipäiväiset elämänsattumukset eivät olisi valtakunnallisia uutisia. Mut sitä varten mun pitäisi varmaan elää johonkin toiseen aikaan.

Vappu menee tänä vuonna töissä. Niinku juhannus ja viime joulukin, juhannus jo kolmatta vuotta peräkkäin. On aika vapauttavaa tietää, että nyt se on loppu. Mun ei (Suomessa) tarvii enää ikinä etupäivystää minään juhlapäivänä jos en tahdo ja takapäivystääkin tarvii vasta sitten, kun ei enää polvi taivu etupäivystykseen. Sinänsä mä en oo suuremmin murehtinut menettämiäni juhlapyhiä, koska mä suhtaudun niihin aika pragmaattisesti - päivä mikä päivä, voi sitä juhlia muulloinkin (paitsi ei syntymäpäivää), mutta oishan se joskus kivaa päästä samaan juhlatunnelmaan kuin valtaosa muista ihmisistä. Vähän mua pelottaa, että ne juhlat onkin sitten tylsiä, kun niistä saisi täysin rinnoin nauttia ilman, että tarvitsee olla kuitenkin vähän katkera siitä, että on töissä.

Koivuallergia on kumma vaiva. Mä kärsin siitä teini-iässä aika paljon. Viime vuosina se on käynyt mulla jatkuvasti lievemmäksi. Tänä vuonna on koivulle riittänyt, että mä aivastan pari kertaa päivässä. Mitään erityislääkitystä mä en normaalin astmarutiinini lisäksi ole tarvinnut, en edes avaavaa kuin satunnaisesti katupölyn takia. Sen sijaan Handyman käy vuosi vuodelta tomaattisilmäisemmäksi. Nyt sen sidekalvot ei enää siististi mahdu silmäluomien sisään ja siitä kuuluu samanlaiset käyntiäänet kuin kapselikahvikoneesta. Ja tietysti mä olisin meistä se, joka saa silmiinsä tippoja vähemmällä kaakattamisella. Naapuritkin tietää, että kohta on Zaditen-aika, kun oven alta alkaa kuulua vikinää ja ulinaa. Tippaa valmistellaan vähintään kymmenen minuuttia, jolloin vuorotellen pohditaan yhdessä, laitanko sen minä vai Handyman itse, pitääkö silmän olla auki tippaa laitettaessa ja kuinka kaukaa tipan voi tiputtaa (toivottu etäisyys: A-tikkaiden yläaskelmalta). Jonkinlainen tunnustus pitää Handymanille toki antaa siitä, että nenäsuihkeet se laittaa reippaasti itse. Kylläpä mua on koeteltu.

Elämyskameli suosittelee

allergiaoireiden vähentyminen