Huikeita edistysaskelia

Uuteen elinympäristöön tottumisessa on viime päivinä otettu suuria edistysaskeleita. Ensinnäkin PAX valmistui jo alkuviikosta eikä yhtään osaa tarvinnut vaihtaa eikä palauttaa. Samalla ostettu RAMSÄTRA-TV-tasokin on nyt koottu ja eilen sen päälle nostettiin valtava Handymanin hankkima uusi telkkari. Ja nyt on jo saatu Netflix toimimaan. Ennen kaikkea internet toimii ja vaikka saapunut modeemi ei olekaan Handymanin toivomaa siltaavaa mallia (jota sen kyllä luvattiin olevan), on netti mun näkökulmasta ihan riittävän (eli huiman) nopea. Kun nyt jätesysteemikin alkaa käydä vähän selvemmäksi ja pihalle tulee ihan näillä hetkillä sekajäte- ja biojäteastiatkin, on asiat aika hyvin.

Tänään käytiin pienellä kävelyllä keskustassa ja koska oli biojätepussitarve, pistäydyttiin Müller-nimisessä kaupassa. Mä oon nähnyt Müllereitä aiemminkin eri kaupungeissa ja ajatellut, että kyseessä on Aholaidan tai Tarjoustalon tyyppinen kemppari-/kotitaloustavaran ostopaikka. No olihan se sitäkin, mutta se olikin yllättäen kolmikerroksinen tavaratalo! En mä ollut tajunnut, että siihen edes mahtuisi sellaista. Siellä myytiin melkeinpä kaikkea paitsi vaatteita ja ruokaa. Esim. leluosasto oli valtava ja lautapelejä oli yhtä paljon kuin Lautapelit.fi-kaupassa. Päivittäiskosmetiikkaa oli vaikka kuinka paljon ja siellä myytiin myös esim. naamiaisasuja. Mahtavaa.

Niin ja vielä naapuritkin ovat mukavia! Talo on vielä ihan rakennustyömaa ja arkisin täällä ravaa jokalaista työmiestä, joten harvaan asuntoon on vielä muutettu, mutta juuri tutustuttiin pariin asukkaaseen ja vaikuttivat tosi kivoilta. Kesällä, kun talo on (toivottavasti) valmis ja kämpät täynnä, pidetään bileet! Huippua!

Nyt meillä on jo pankkikortitkin. Siitä tulee aika paikallinen olo. Ja mulla on sellainen tunne, että mun kielitaito paranee koko ajan. Mikä hienointa - niin Handymaninkin. Se oppii koko ajan uusia sanoja ihan kuin kaksivuotias lapsi. On ehkä motivaatio nyt enemmän kohdallaan kuin Kauppiksen pakollisella kurssilla.

Mä uskaltauduin uimahalliinkin. Se olikin erikoinen kokemus. Kyseessä on miltei satavuotias uimahalli ihan kaupungin keskustassa. Yrjönkatu tulee elävästi mieleen, mutta meininki on aivan erilaista. Toimitus menee näin:

1. Pääovesta tullaan aulaan, jossa on lippuautomaatti ja lasiseinän takana näkee altaan. Ostetaan lippu, joka on luottokortin kokoinen muovinen kortti, vaikka olisi ihan kertalippu (fiksua).
2. Kävellään portaat ylös.
3. Yläkerrassa on rakennustyömailta tuttu portti, jossa on pyörivät metalliset tangot. Lippu laitetaan porttiin, jolloin pääsee sisään.
4. Valitaan oma puoli (miehet/naiset), jotka sijaitsevat vastakkain parvella, josta näkee uima-altaalle vähän samalla lailla kuin Yrjönkadulla.
5. Mennään pieneen koppiin, jossa on ovi molemmin puolin, penkki, peili ja henkari.
6. Riisutaan vaatteet, asetellaan ne henkariin, jossa on mm. paikka kengille ja alusvaatteille ja laitetaan uimapuku päälle.
7. Mennään kopista ulos toiseen suuntaan kuin mistä tultiin. Sieltä löytyy lukittavia komeroita, joihin voi tavaransa laittaa.
8. Mennään portaita alas. Monessa paikassa lukee, että pitää peseytyä ennen altaaseen menoa.
9. Portaiden alapäässä on kolme samanlaista sinistä ovea. Yhdessä lukee Toilette, kahdessa ei mitään. Ovet eivät ole lukossa, mutta kiinni. Kun avaa ensimmäisen, pääsee miesten puolelle. Kun avaa toisen, pääsee suihkuhuoneeseen. Siellä on pari lasta ja kolme naista, joista kaksi on suihkussa, yksi tavallisissa sisävaatteissa paimentamassa lapsia. Kaikilla on uimapuku päällä.
10. Suihkutellaan eikä uskalleta ottaa uimapukua pois päältä.
11. Mennään altaalle. Altaassa on yksi rata erotettu nopeille uimareille, muutoin se on yksi iso tila. Mennään altaaseen. Aiheutetaan hämmennystä vesijuoksuvyöllä. Todetaan, että isossa tilassa uimisessa ei ole mitään sääntöjä vaan pulikoidaan miten sattuu. Mennään ihan omaa tahtia itse valitussa kohdassa. Todetaan, että saksalaiset pitävät tauon jokaisen 25 metrin pyrähdyksen välillä.
12. Noustaan altaasta tunnin kuluttua. Mennään suihkuhuoneeseen. Olisi tarve peseytyä. Harkitaan, uskaltaako uimapuvun ottaa pois. Todetaan, että ollaan irstaita pohjoismaalaisia ja otetaan uimapuku pois. Peseydytään normaaliin tapaan.
13. Pukeudutaan uudestaan uimapukuun (koska on otettu käsipyyhe, kun isompi ei mahdu uimakassiin eikä pitkää yläkerran käytävää kehtaa nakuna kulkea, kun se ei näytä olevan tapana. Painetaan mieleen, että otetaan kunnon kylpypyyhe mukaan seuraavan kerran, jolloin ei märkää uimapukua tarvitse laittaa uudelleen päälle suihkun jälkeen), haetaan omat tavarat lukittavasta kaapista ja mennään taas siihen pieneen komeroon vaihtamaan vaatteet.
14. Mennään kotiin ja halutaan mennä uimaan pian uudelleen.

Eli ihan toimiva. Pukeutumisen ja riisuutumisen yksityisyys on ehkä vähän hämmentävää, samoin suihkusysteemi. Saunaa tietty kaipaa, mutta ei kuulu konseptiin ja kyllähän se on sähköntuhlinkia. Tai kaupungin toisen uimahallin yhteydessä on saunamaailma, mutta sen käyttö maksaa 11 euroa, kun kertalippu uimaan on vain neljä euroa. Muuten mä en oo mitenkään erityisesti saunan perään, mutta uimiseen se jotenkin kuuluu. Kotiin mä en sitä tarvitse. Kesällä pääsee lisäksi maauimalaan, jonka kausi on yhtä pitkä kuin Uimastadionin kausi. Sitä mä odotan.

Elämyskameli suosittelee

yhteiset pukutilat ja saunat uimahalleissa