Eeppinen PAX-kertomus

Långstrump osti asunnon vuonna 2009. Koska asunto olisi ostokunnossa voinut sisustustyylinsä puolesta toimia loistavasti Pekka ja Pätkä -elokuvan lavastuksena, piti interiööriä vähän ehostaa ennen kuin sinne pystyi muuttamaan. Mulle mieleenpainuvinta siinä remontissa oli taittopyörällä ajavan PakuOvelle-teinin muistutus pakettiauton pitkästä akselivälistä, yksisuuntaisella kalliolaiskadulla pakettiauton peruuttamisen hirveys ja Ikean PAX-säilytysjärjestelmän synnytyksen tuskallisuus - aina oli jokin osa loppu hyllystä tai sitten tuli väärä. En ole sittemmin joutunut pakettiautoa ajamaan kumpaankaan suuntaan missään päin maailmaa, joten opin kerrasta. Lienee kuitenkin helppoa kuvitella, että mä hieman epäröin, kun Handyman totesi, että Saksassa pitää sit ostaa niin makuuhuoneeseen kuin eteiseenkin PAX-järjestelmä.

Yllättäen makkarin nelimetrinen saranaovellinen PAX syntyi varsin vähällä murheella. Kaikki tarvittavat osat olivat kerralla keräiltävissä, kuljetus eteiseen asti oli näppärää eikä älyttömän kallistakaan ja kokoaminenkin sujui suhteellisen vähän riidellen. Handyman näytti jopa hetkellisesti iloiselta, kun sai käyttää BOSCH-tuotteitaan. Lopputulos on myös siisti, mun mielestä tyylikäs ja varsin toimiva. Mä jo ihan innostuin.

Eteisen PAXia ei ostettu samalla, sillä sitä varten piti odottaa lattialämmityksen säätökeskuksen etulevyä. Se tuli vihdoin, joten PAX oli luonnollisesti seuraava askel. Nyt on alkanut selvitä, että makuuhuoneen PAXin tarkoitus olikin vain aiheuttaa mulle valheellinen rauhan tunne. Oltiin jo etukäteen suunniteltu, millainen systeemi siihen tulee (2 x 75 cm ilman ovia). Tarkoitus oli käydä hakemassa pienet osat erikseen Opelilla ja tilata kuljetus rungoille ja muille suuremmille laatikoille. Asia tuli puheeksi autotallissa yläkerran naapurin Paten kanssa, jolla oli myös PAX-tarvetta, alennuskortti ja käytössä pakettiauto. Hylättiin kuljetussuunnitelmat ja viime perjantaina Handyman ja Pate menivät tuntikausiksi käsi kädessä haaveilemaan lähimmän Ikean PAX-maailmaan. Saivat ostettua kaiken lukuunottamatta KOMPLEMENT-tilanjakajaa ja kantoivat lauantaiaamuna tavarat sisään ensin Patelle ja sitten meille. Kiinnosti kovasti päästä rakentamaan, mutta koska aurinko paistoi kauniisti, ei viitsinyt heti aloittaa. Sen sijaan Ikean nettisivun mukaan oli lähimpään tavarataloon tullut 20 KOMPLEMENT-tilanjakajaa lisää. Lisäksi mä huomasin, että Handyman oli unohtanut ostaa pari hyllytasoa. Mä innostuin lähtemään hakemaan niitä julkisilla kulkuneuvoilla ja sain Handymanin mukaan lupaamalla lihapullalounaan.

Lähi-Ikeaan on 30 km eli bussi ja kolme junaa. Matka kestää julkisilla 1,5 tuntia. No problem, lauantai! Saatiin lihapullia ja kaikki mitä tarvittiin. Yllättäen KOMPLEMENT-tilanjakaja painaakin 17 kg. Kiva kolmessa junassa. Handyman ilmoitti, että edes hän, supermän, ei ehkä jaksa kantaa 17 kg:n tilanjakajaa ja kahta 5 kg:n hyllylevyä puoltatoista tuntia, joten ostettiin kympillä Ikean kaljakärryt. Nopean 1,5 tunnin pyrähdyksen jälkeen oltiin kotona ja valmiina kokoamaan PAX. Kun ekan rungon paketti saatiin auki, Handyman totesi sen olevan 25 cm liian kapea. Ilmeisesti perjantaina Handyman ja Pate olivat lumoutuneet toistensa silmistä siinä määrin, että joku toinen ilkeä PAX-asiakas oli naarmuttanut Handymanin runkoa ja kun olivat vaihtaneet paketin uuteen, olivat ottaneet vahingossa rungon väärästä pinosta. Nyt Pate ja Handyman ovat ensi viikonloppuna menossa uudelleen yhdessä Ikeaan vaihtamaan rungon ja ostamaan Patelle roskiksen.

Tarinan opetukset:

-PAX on taloudellisesti huokea, mutta psyykkisesti vaativa harrastus

-kikkarapäiset naapurit on kivoja ja auttavaisia

-lähi-Ikeaan voi mennä julkisilla vain teoreettisesti

-AINA pitää tarkistaa JOKAISEN Ikea-paketin numerokoodi