Deutsche Postia!

Deutsche Post on täällä yhtä luotettu kuin Itella vai Posti vai Group vai mikä se nyt onkaan Suomessa. Paikalliset ymmärtävät sisäsyntyisesti, miten sen kanssa tulee toimia, mutta mamulle finessit ovat vieraita ja vaikeita omaksua. Posti kannetaan ulkona oleviin postilaatikoihin päivittäin sunnuntaita lukuunottamatta. Koska postilaatikot ovat pieniä, on monilla (ei meillä) laatikon alapinnalla erillinen paikka lehdille. Koska meillä ei ole tällaista, ovat lehdet aina rutussa, kun ne runnotaan liian pieneen laatikkoon. Tämän vuoksi isojen kirjekuorten takapinnalle teipataan jäykkä pahvi, joten tärkeät dokumentit eivät mene ruttuun. Valtaosa kirjeistä tulee kapeissa kuorissa, joissa A4-kokoinen paperi on taitettu kolmeen osaan. Tää on selvä eroavaisuus Suomeen, jossa käytetään kuoria, joihin A4 mahtuu puoliksi taitettuna. Mindblowing.

Yhtään kirjekuorta isommat paketit eivät mahdu postilaatikkoon. Niiden toimitus vasta onkin epäselvää! Joskus postimies tulee koputtamaan ovelle (meillä harvemmin, koska talo ei ole vielä valmis eikä meidän ovessa lue asunnon numeroa saati nimiä). Jos koputukseen ei vastata, voi postimies antaa paketin naapuriin ja jättää saajalle lapun, että käy kysymässä Herr Schulzelta. Meillekin on tuotu naapurin paketti. Omakotitalossa asuvat tekevät yleensä postin kanssa sopimuksen, että mihin paketit laitetaan (esim. autotalliin). Joskus laatikkoon mahtumaton paketti viedään takaisin postitoimistoon, mistä sen voi hakea. Siitäkin on lappu postilaatikossa. Kun kerran kävin hakemassa kirjattua kirjettä postista, oli edessä jonottava mies hakemassa omaa pakettiaan. Hänelle oli jätetty postilaatikkoon tieto, että paketti on postitoimistossa, mutta lapun jättämisen jälkeen postimies olikin nähnyt naapurin ja antanut paketin hänelle. Niinpä mies oli postitoimistossa ja sieltä sanottiin, että huolimatta tuosta lapusta se onkin nyt Herr Müllerillä Dorfstraße 16:ssa, kysypä siltä.

Postin kanssa ei ole leikkiminen. Lankomies kävi ystävällisesti hankkimassa meille suihkuun saippuatelineen (mamuuteen kuuluu olennaisesti se, että inhotaan kaikkia paikallisia tuotteita ja vaivataan kaikkia sukulaisia hankkimaan Kunnon Suomalaisia Saippuatelineitä (no ei, mutta täällä ei oo suihkutankoon kiinnitettäviä saippuatelineitä)) ja lähetti sen postissa (kiitos, ihku Lankomies!). Hän oli hienotunteisesti kirjoittanut saajaksi "Hausfrau Handymaninsukunimi". Paketti piti hakea tällä kertaa postista ja näyttää tietty henkkarit (aina pitää näyttää henkkarit ja joka paikassa kysytään syntymäpaikkakuntaa ja se myös kirjoitetaan joka paikkaan, esim. lääkärinoikeustodistukseen). Virkailija katsoi vakavana, että Handymaninsukunimi ok, mutta etunimi ei täsmää. Sää oot Pyry ja tää paketti on osoitettu Hausfraulle. Siinä meinasi jäädä saippuakuppi viranomaiselle. Onneksi miehet totesivat, että tää on varmaan waimolle, ota nyt tän kerran.

Mä oon vihdoin saanut hankittua saksalaisen puhelinliittymän. Suomalainenkin on, mutta tällä hetkellä se ei ole kiinni missään puhelimessa, joten siihen ei kannata ottaa yhteyttä. WhatsApp toimii. Kovinkaan helppoa ei ollut saada saksalaista liittymää, koska Vodafone halusi toimittaa SIM-kortin kuriirilla ja kuriirifirma ilmoitti, että tällaista osoitetta ei ole olemassakaan. Lähettivät sähköpostia ja käskivät soittaa. Niinpä mä soitin ja selitin. Kolmen päivän aikana soitin neljään eri numeroon (aina edellisestä palvelunumerosta totesivat, että tää on nyt väärä numero, soita tuonne) ja vietin puhelimessa aikaa kolmatta tuntia. Lopulta tilasin uuden liittymän, joka sit toimitettiin ihan mukisematta. Vielä ei oo ollu tarpeeksi energiaa tilata myös Handymanille saksalaista liittymää. Ehkä motivaatio kasvaa sitten kun tulee taas Soneran lasku.

Elämyskameli suosittelee

sähköinen kommunikaatio