Eksistentiaalinen kriisi

Työkaveri kysyi männäviikolla, että miksi mä pidän blogia. Kysymys tuli jotenkin nopeasti ja puun takaa enkä mä osannut vastata muuta kuin että halusin joskus kokeilla, että tulisiko tätä pidettyä ja että onhan se nyt hauskaa lukea, kuinka nerokkaasti on kirjoittanut marraskuisesta kaupparessusta). Aika huono syy. Kysymys alkoi oikein vaivata ja mä oon tässä nyt jo useampana päivänä pohtinut, että miksi mä pidän blogia. Ei mulla ole mitään syytä. Halu ilahduttaa lukjoita? Velvollisuudentunto? Tapa?

Me oltiin viikonloppu mökillä. Huomattavan korkeanpaikankammoinen Handyman kärsi koko lauantain appiukkonsa kanssa katolla antennihommissa. Varsin yllättäen ja erittäin ilahduttavasti antenni tuli kuntoon. Mä en todella ois osannut odottaa. Kaikkiin hommiin, mihin liittyy sähkö, kuuluu olennaisena osana se, että ne ovat aloittamisensa jälkeen "yllättäen" parista päivästä viikkoon enemmän rikki kuin ennen korjausta ja paranevat vasta siinä vaiheessa, kun montöörin mielenterveys on pilalla ja perhe itkee. Tässä mä en kuullut kovinkaan montaa kirosanaa eikä edes yksikään työkalu, saati -mies pudonnut katolta. Täydellinen menestys. Terveisin nimim. "Handyman's wife"

Lomasuunnitelma-ahdistus nousi pari päivää sitten vielä korkeammalle, kun aloin jo hahmotella mielessäni kiinnostavaa lomamatkaa ulkomaille ja sitten Handyman kertoi, että haluaa ehdottomasti olla kahden viikon loman keskimmäisen viikonlopun lauantaina Etelä-Suomessa (jep, juuri se hankalin päivä. Miksi ihmeessä sen lapsuuden idolin pitää täyttää pyöreitä vuosia just silloin?). Lähde siinä sitten 1,5 viikon matkalle eksoottisiin kaukokohteisiin. Loma on kriisiytymässä, joskin Handyman ilmeisesti velvollisuudentunnosta on nyt suunnittelemassa uutta lomamatkaa. En uskalla toivoa liikoja. Päätynen Järvenpäähän tai Perniön muovipussimuseoon. Jos se on romanttisella päällä, niin mahdollisesti Porin Cumulukseen.

Elämyskameli suosittelee

luettelo mun syistä pitää tätä blogia. Eiku oikeesti maksan 3 euroa sille, joka kokoaa semmoisen.