Aktiivinen vapaus

Mä en oo lomalla, koska eihän kesäkuussa aloittanut ole kerännyt vielä lomia. Mä oon aktiivivapaalla, mikä kuulostaa siltä, että pitäisi vähintään harrastaa koskenlaskua ja ratsastaa mekaanisella härällä. Oikeesti ei onneksi kuitenkaan tarvitse. Voi olla passiivinenkin. Tai sit voi aktiivisesti raportoida kokemuksistaan blogiin.

Mulla oli päivystys sunnuntaina eli pääsin maanantaina kotiin. Päivystys oli taas onneksi sellainen, ettei loman aikana ehdi uusia päivystyksiä ikävöidä: päivällä oli kovinkin rauhallista, mutta yöllä oli meininki kuin ER:n katastrofijaksossa. Aloin jo epäillä, että ihmiset olivat käyneet katsomassa pellehyppyshow'ta mun ja Pumpumkatin kanssa, mutta eivät olleet tajunneet, ettei itse kannata hypätä samalla tavalla ainakaan ilman alla olevaa vesiallasta. Eli kun mä aamulla pääsin töistä, en ollut ihan ehtinyt parin tunnin aamuyöunilla läpikotaisin virkistyä. Samoilla silmillä kävin Lettipitkon kanssa uimassa ja syömässä, kotona pakkaamassa ja sitten lähdettiin matkalle. 

Tää aktiivivapaamatka sotii kaikkia mun periaatteita ja mun syvintä luonnetta vastaan. Mä en oo ees kunnolla suunnitellut, missä pysähdytään, saati lähtenyt jotain hotellihuoneita varaamaan. Mä aktiivivapailen kuin Elinan proverbiaalinen kana. Eka etappi oli porvoolaisen pikkupysähdyksen kautta Lappeenrantaan. Humppa ei siellä soinut. Sen sijaan saatiin viihtyisä ja kaunis huone paikallisesta Scandicista. Sudennälän vuoksi mä en saanut kuitenkaan jäädä sinne nukkumaan edellisyönä näkemättä jääneitä uniani. Toisin kuin te, hyvät lukijat, ehkä luulette, Lappeenrannan maanantai-ilta ei elokuun puolivälissä ole hulinantäyteinen. Pari googlattua ravintolaa oli kadonnut kartalta kokonaan. Päädyimme Olé-nimiseen ravintolaan, jossa ruoka oli keskitason väärällä puolella, mutta palvelu vähintään maksamani 13,1 %:n tipin arvoisesti ystävällistä, huomaavaista ja iloista. Olisin voinut maksaa palvelusta enemmänkin, mutta 13,1 %:lla päädyin tyydyttävään tasakymppiin. Ruoasta olisin voinut maksaa vähemmän, mutta ymmärrän, ettei ison ravintolan avoinna pitäminen elokuisena autiona maanantai-iltana ole ilmaista tai edes kannattavaa ja haluan tukea yrittäjää. Ruokakin olisi voinut olla samalla hinnalla ihan hyvääkin, jos kanapastassa olisi vähemmän sinänsä kyllä oikein kypsennettyä penneä, kastikkeessa jokin muukin vihannes kuin ketsuppi (esim sipuli on hyvä! Ja halpaa ku sipuli), kermaa vain täydentämässä makua, ei ketsupin kanssa ainoana ainesosana eikä valkosipulileipä olisi ollut valkosipulivoilla voideltua paahdettua IsoPaahto-leipää vaan esim sitä talon omaa leipää, jota tuotiin vähän tarpeettomasti etualkuruoaksi.

Kun käveltiin ravintolasta hotellille, oli rannassa poliisiautoja ja ambulansseja. Ajateltiin, että voitaisiin kävellä siitä rauhassa ohi, kun kuitenkaan mitään pelastusoperaatiota ei siinä kävelytiellä näyttänyt olevan käynnissä. Jotain toljottajia siinä seisoi, mutta niinhän se aina on. Kun siitä omat bisnekset maindaten käveltiin, niin johan sieltä joku kloppi tuli sanomaan, ettei siinä saa kävellä kun tullaan kuviin. Filmasivat siinä sitten jotain blockbusteria ja ne poliisiautot ja ambulanssit olikin vain lavasteita. Ihan ison maailman meininkiä eivät saavuttaneet, kun eivät sitten olleet edes sulkeneet lainaamaansa katua vaan turistit saattoivat pelmahtaa paikalle tuosta vain. Lappeenranta on todella viehättävä kaupunki. Kerran oon ennen käynyt, mutten ollut tätä silloin huomannut (muistaakseni oli tukalan kuuma ja jakaus paloi).

Kauan odotettujen unosten ja mainion Scandic-aamupalan jälkeen käytiin Pyryn kanssa mun Lappeenrantaan muuttaneen työkaverin luona tervehdyskäynnillä ja tapaamassa mainiota aurinkoista vauvaa, jonka mä olin tavannut vain sikiönä ennen. Oli hauskaa, terveiset ja lämpimät kiitokset sinne! Vietiin tuliaiseksi kukkia ja pikaisen lappeenrantalaisten kukkakauppojen googlauksen perusteella jokainen kukkakauppa Lappeenrannassa on myös hautaustoimisto, mikä tuo eräänlaisen vastakkainasettelun kukkakauppojen nettisivulle. Hautausbisnes esitellään ensin, sitten mainitaan että meiltä saat myös kukat suruun. Vastakohtaisen pirteästi sivujen alareunassa muistetaan mainita, että hei kukat saat myös iloon! Jeejee! Veimme halutun yhden kimpun bisneksemme Mirjamin kukkaan, jossa Mirjami itse mafiatyyliin hoiteli bisneksiään puhelimitse korituolissa ("Tehdäänkö joku kukka-asetelma kans? Seppele vai kimppu? Liljoja? Saako olla hortensia?" ja "Markku, onko tavallista auringonkukkaa? Pikana!") ja kaksi palkoillista sitoi minkä käsistä lähti. Vahva suositus Mirjamille kaikissa Lappeenrannan suunnalla ilmenevissä kukkatarpeissa!

Kyläilyn jälkeen mentiin Motonetiin ostamaan jännitekynä ja tikkaat. Niistä mulla ei oo sen tarkempaa kerrottavaa. Sitten käytiin katsomassa hiekkaveistoksia, jotka oli taas makeita, vaikkakin jo näin loppukesästä vähän kulahtaneita. Mä jouduin itse vihaamakseni iPadilla kuvaavaksi turistityypiksi (nolonnoloa), koska mä en tiedä, missä mun kameran laturi on enkä jaksanut penkoa kaikkia muuttolaatikoita. Puhelimestakin on storage täynnä. Siksi vihattu iPad. Ilman kuvia on turha lähteä soitellen lomakuvakisaan.

Hiekkaveistosten jälkeen lähdimme ajamaan. Mutta minne? Jatkuu ensi numerossa!

Elämyskameli suosittelee

Mirjamin kukka (suosittelen tätä ihan vilpittömästi, en yhtään sen takia että Mirjami olisi usuttanut kolmannessa mafiapuhelussa verikoirat mun perään jos en suosittelisi)