Nytin TV-kolumnisti Laura Friman on yleensä eri mieltä mun kanssa TV-ohjelmista. Tai mistä mä tiedän, en jaksa katsella urheilijoiden muistelevan vuoden -88 Salpausselän kisojen pikkumäkeä, toisiaan syöviä merinisäkkäitä enkä toisiaan paratiisisaarella kourivia maanisäkkäitä. Luen kyllä aina, mitä mieltä Friman mistäkin ohjelmasta on, jotta minulla on (jonkun muun) mielipide työpaikan kahvihuoneessa esitettäväksi. Friman ei saa mua katsomaan mitään TV-ohjelmaa. Harva muukaan ihminen saa. Mulle on suositeltu joka toista Netflix-originaalia, komediasarjaa ja laatudraamaa, mutta en ole mihinkään ryhtynyt. Kerran katsoin jakson-pari How I met your motheria suosituksen vuoksi, mutta senhetkisen väsymykseni vuoksi en jaksanut keskittyä siihen ja enempää en ole sit viitsinyt.
Handyman on toista maata. Kun sen idoli suositteli Sohvaperunoita, sitä alettiin katsoa. Uskomattoman loistava ohjelma! Ehkä paras ohjelma ikinä. Katsella ihmisiä katselemassa TV:tä. Mikä parasta, siinä näkee pätkiä myös muista ohjelmista, jotta on edelleen enemmän sanottavaa kahvihuoneessa. Ja tulee tietoiseksi siitä, miten itse katselee TV:tä. Niin metaa. Ihan helmee!
Näin keväällä mulle tulee kova ikävä omaa asuntoa. Linnanmäen ja Lenininpuiston herääminen, kivenheitto Uimastadionille, kesäinen kaupunki. Kyllähän tietysti siinäkin on puolensa, että on uimaranta 20 metrin päässä, mutta vielä on vähän vilakkaa mennä pulikoimaan. Ehkä 3 kk:n kuluttua. Ja sitä ennen pääsee tietysti uimastadionille ja Lintsille, jos haluaa. Todennäköisesti täälläkin on kiva kevätfiilis, mutta kun sitä ei oo ennen kokenut, ei tiedä mitä hienoa on tarjolla. Niinku esim pienet sorsanpoikaset ikkunan alla! Ehkä ne kohta kuoriutuu. Niiden vanhemmat on ainakin jo pesimässä. Ja meriharakat! Ne on kivoja. Eiköhän tässäkin tosiaan viihdy. Aloin heti viihtyä.
Elämyskameli suosittelee
Sohvaperunat. Mut älkää mun suosituksia usko, en mäkään usko.
No comments:
Post a Comment