Klassikko

3-12-vuotiaana mä asuin rivitalossa. Samassa talossa asui mua vuoden vanhempi Anniina ja kaksi vuotta vanhempi Sini (nimet muutettu, vaikken kyllä tiedä että miksi), jotka oli mun kavereita. Molemmilla oli vielä vanhemmat isosiskot. Tuossa herkässä iässä 1-2 vuoden ikäero on samaa luokkaa kuin nyt 48 vuoden ikäero. Anniina ja Sini sai kuunnella Dingoa, mikä mua ois vähän kiinnostanut, mut mun piti laittaa kädet korville, kun Autiotalossa mainittiin aivovaurio. Ne katseli Lemmenlaivaa, kuten ihan jokainen aikuinenkin nainen siinä talossa. Lemmenlaiva kesti tunnin ja se tunti oli viikon kituliain aika, kun kukaan, paitsi mun kohtuuttoman lapsellinen pikkusisko, joka oli silloin (ja on edelleenkin) mua neljä vuotta nuorempi, ei voinut leikkiä mun kanssa silloin. Kun kitutunti oli ohi, menin luonnollisesti soittamaan Anniinan tai Sinin ovikelloa ja hain niitä ulos kivelle tai vallihaudoille. Anniinan isosiskon huoneen ovessa oli Duran Duranin juliste ja varoitus, mitä voisi tapahtua, jos Anniina tai sen kaverit tulee siihen huoneeseen. En ikinä käynyt. Kerran se ovi oli auki ja mä näin, että sen oven sisäpuolella oli Dirty Dancingin juliste. Mä olin jopa konservatiivisempi kuin nyt, kuten lapset tuppaa olemaan, ja paheksuin vaikken oikein tiennyt, että mitä mä paheksuin.

Vihdoin eilen mulle selvisi, mitä mä paheksuin. Elokuvateatterissa näytettiin Dirty Dancing alkuperäiskielellä ja me mentiin katsomaan, aiemmin ei ollut nähty. Hyvä leffa. En tiedä, mitä Anniinan tuolloin murrosikäinen isosisko on elokuvasta tuolloin tajunnut, varmaan että Patrick Swayze on hottis (tai ei 80-luvulla kukaan ollut hottis, ehkä makee? Kliffaa hei!). Patrick esitti köyhää poikaa ja hahmo oli tarkan markan miehenä säästänyt ensisijaisesti paidoistaan, joten epäilen että teinitytön lienee ollut vaikeaa keskittyä muuhun kuin juroon mutta oikeamieliseen tanssijaan. Synkkä 60-luvun laittoman abortin kuvaus ja toisaalta omavaltaisen naisen kasvutarina saattoivat jäädä paidattoman Patrickin jalkoihin. Tai mistä mä tiedän. Ehkä Anniinan isosisko oli liimannut julisteen oveensa muistuttaakseen itselleen, että naisen asema voi edelleen muuttua. Juoni oli suoraviivainen, mutta oikeastaan tosi hyvä. Musiikki oli luonnollisesti herkullista ja tanssikin viihdyttävää. Ei vitsi, mulla on kaikki muutkin 80-luvun tanssielokuvat (Fame, Footloose ja West Side Story) näkemättä. Ehkä pitäis aloittaa klassikoihin tutustuminen.

Saksa hävisi jalkapallossa. Mä mietin kauan, olisiko pitänyt mennä katsomaan peliä johonkin Biergarteniin tai jopa viralliselle fanimailille, mutta lopulta oli vähän kylmä ja väsyttikin, joten "katsoin" pelin hotellihuoneessa. Tai enhän mä jaksanut sitä koko aikaa vahdata, mutta onneksi on internet. Ekan maalin näin hidastuksena, toista en ollenkaan. Hyvä ettei oltu Biergartenissa. Lannistunut saksalainen on niin masentava näky. Nyt toisaalta, kun Saksa ei pääse loppuotteluun, ei tule toista mahdollisuutta mennä katsomaan ottelua Biergarteniin tällä matkalla. Ehkä en murehdi sitäkään. En mä oo koskaan jääkiekko-otteluakaan missään Biergartenissa (tai ny ylipäänsä muutenkaan) nähnyt. Enkä mä juo kaljaa. 

Elämyskameli suosittelee

Dirty Dancing