Tuesday, July 12, 2016

Lipumista

Matkan on todettava kääntyneen loppupäähänsä, kun lentokoneen lähtöaikaan on alle viisi tuntia. Berliini on ihana, mutta kiva on tulla kotiinkin. Kaupunkilomalla helle ei ole siunaus.

Ekaa kertaa Berliinissä vuonna 2005 me käytiin Spree-risteilyllä. Se oli hauskaa, vaikka satoikin. Sittemmin on Kööpenhaminassa käyty pari kertaa kanava-ajelulla, koska se on ainoa juttu, johon Kööpenhaminassa on varaa. Tästä intoutuneena käytiin sunnuntaina ajelulla Spreellä. Nyt ei satanut vaan porotti niin, että jakaus paloi pahasti ja oikea hartia lievemmin. Mutta oli valtavan kivaa! Spreeltä ja kanavista katsoen Berliinissä ei juuri muuta ole kuin puita. Maisema on kuin Amazonilta. Turistimainen kolmen tunnin lipuminen halki kaupungin oli myös erittäin rauhoittavaa. Koko ajan soi päässä "kannellaan muitakin, joilla on ai-kaa". Zen. Toivottavasti zen auttaa silloinkin, kun mun pitää kammata tukkaa. Jakaus on aika kipeä. Mä katsoin hattuani pakatessani ja muistan ajatelleeni "Ai täällä tää hattu on!" Jospa olisi ajatus jaksanut jatkaa vähän pidemmälle.

Veneajelun jälkeen Handyman kysyi, enkö olekaan menossa teatteriin katsomaan DDR-musikaalia, kuten kuukausi sitten suunnittelin. Olin laittanut tuon teatterikäynnin mielessäni taka-alalle, koska tiedän ettei Handymania sellainen kiinnosta. Kun Handyman sitten muistutti, että näillä matkoilla vähintään puolet jutuista on sellaisia, että hän tulee mukaan vain pakotettuna, päätin tarttua heti toimeen. Mentiin samana iltana. Kyseessä on Hinterm Horizont (Horisontin takana) -niminen musikaali, joka on tehty paikallisen rokkitähden Udo Lindenbergin musiikista ja se kertoo puolitoden tarinan 1983 DDR:ssä esiintyneestä Udo Lindenbergistä ja itäsaksalaisesta tytöstä. Tausta on sinänsä totta - Udo Lindenberg sai esiintyä 1983 Itä-Berliinissä ja DDR perui hänen kesäksi 1984 suunnitellun Itä-Saksan kiertueensa. Udo kertoo tavanneensa tuolloin kivan DDR-tytön, mutta tarkempia tietoja tästä tapaamisesta ei ole annettu. Näytelmä esitettiin saksaksi, mutta siinä oli englanninkieliset tekstit. Näyttelijät olivat hyviä, jotkut oikein hyviä laulamaankin. Laulut olivat turistille tuntemattomia, mutta paikalla olevat saksalaiset vaikuttivat tuntevan ne hyvin. Vähän niinku ois katsellut suomalaisia katsomassa Eppu Normaali -musikaalia (jota mä en oo nähnyt! Järkyttävää!). Lavasteet olivat hienot ja materiaalina käytettiin kivasti myös uutisvideoita. Juoni oli ohut, kuten aina musikaaleissa. Kesto oli kammottava, yhteensä kolme tuntia väliajan sisältäen. Ehkä kiva Udo Lindenberg -faneille, mutta asiaan vihkiytymättömälle vähän liikaa. Näytelmää on esitetty viisi vuotta putkeen, mutta se loppuu nyt teatterin sulkemiseen ensi kuun lopussa. Olenpa käynyt Saksassa teatterissa.

Mä olin katsonut mahdollisia ruokapaikkoja etukäteen netistä. Burgermeister-nimisen entiseen vessaan rakennetun pystybaarin burgereita kehui koko internet, joten sinne päätettiin mennä. Oli kiva päivä, joten päätettiin syödä burgerit läheisessä puistossa, koska baarissa ei ollut penkkejä. Puistoon oli puolen kilometrin kävely. Puisto ei ollut ihan yhtä viehättävä kuin yleensä Berliinin puistot vaan enemmänkin haalistunut pyöreä ruohikkoalue, jonka reunoilla oli muutama puu ja jokunen penkki ja toisessa päässä koriskenttä. Handyman katseli menoa vähän aikaa ja kysyi, että eikös tää ollut Görlitzer Park. Siihen minä että juu-u. Olin tuonut Handymanin tietämättäni Berliinin pahamaineisimpaan huumepuistoon. Niin pahamaineiseen, että YLE:kin oli asiasta uutisoinut. No ehkä lauantai-iltapäivä ei ollut pahin mahdollinen aika puistossa käydä, oli siellä muitakin non-huumeihmisiä, mutta kieltämättä useampia joukkioita, jotka kirjallisuuden mukaan sopivat pilvenmyyjiksi sekä harvinaisen paljon nurmikolla syvästi lepääviä ihmisiä, vaikka ei ollut erityisen lämmin. Kiva. Arkipäivisin meno on kuulemma sellaista, että puistossa partioi vapaaehtoisia aikuisia, jotka saattavat lapsia turvallisesti puiston poikki aggressiivisten pilvenmyyjien ohi. Ehkä en palaa siihen puistoon ihan justiinsa.

Elämyskameli suosittelee 
jos esitellyistä harrasteista pitää valita, ni ehdottomasti turistiajelu Spreellä, hattu suositeltava

No comments: