Yllättävä Saksa

Kotimaan inaktiiviloma on vaihtunut Berliiniin. Tultiin tänään aamulla sillä sietämättömän varhaisella lennolla, jonka mä aina pihinä varaan. Tällä kertaa se oli ylimyyty ja meitä yritettiin lahjoa 350 euron lahjakortilla lentämään ensin Düsseldorfiin ja sieltä välilaskun kautta Berliiniin, mutta koska Handyman oli kärttyinen (kuten Handyman nykyään aina lentokentällä ollessaan on, jännittää varmaan), murahti se nopeasti tyttöselle että ei käy. Jälkeenpäin ajatellen se oli hyvä ratkaisu, koska hotellissa oltiin jo puoli yhdeksän maissa aamulla ja koska saatiin huone tuurilla heti, voitiin nukkua yöunet loppuun. Oltiin kuitenkin herätty jo 3:45 (GMT+2). Päiväunien jälkeen Handyman olikin jo pirteämpi ja on sittemmin nukkunut vain yhdet tupluurit.

Kaupunki on paikoillaan. Verrattuna kymmenen vuoden takaiseen ihanaan rähjäisyyteen on kuitenkin moni paikka muuttunut liian siistiksi ja kauniiksi eikä kummankaan keskustan alueella pääse enää siihen mua eniten viehättäneeseen tunnelmaan. Paikoitellen tulee melkein espoolainen fiilis. Siksipä täytyy mennä uusille alueille. Tänään käytiin TripAdvisorin suosituksesta syömässä päivällistä Schönebergin Haveli-ravintolassa, joka TA:n mukaan on edullinen ja laadukas intialainen. Internet oli oikeassa. Varmaankin parasta intialaista ruokaa mitä mä oon syönyt. Tuoreet raaka-aineet ja mainiot mausteet. Nopea, ystävällinen palvelu ja kohtuullinen hintataso. Jopa Handyman tykkäsi ja kävi antamassa internetissä viisi tähteä. Se on jo jotain.

Ai niin ja päivällä me käytiin Potsdamer Platzin elokuvamuseon kaupassa ja mä löysin sieltä Golden Girlsin DVD-boksin! Mä oon etsinyt sitä jo pari vuotta. On käynyt kismittämään, että Amazonista sitä ei toimiteta Suomeen ja se maksaakin siellä jotain 200 e. Mut nyt löytyi kuudellakympillä. Ihan helmee! Kaikki seitsemän kautta. Nyt kelpaa olla tyytyväinen.

Saksa on ilahduttanut muutenkin. Mähän oon nyt vuoden verran käynyt kirjeenvaihtoa useamman eri saksalaisen palveluntarjoajan (kahden puhelinoperaattorin, kahden tai kolmen vakuutusyhtiön sekä yhden pankin) kanssa siitä, että kuinka kauan mä niiden tuotteita joudun maksamaan kun mitään vastinetta en rahoillani saa. Ja siis tää on luonnollisesti ollut nimenomaan kirjeiden vaihtoa, koska mitään ei voi toimittaa sähköpostitse saati englannin kielellä. Olin jo luullut päässeeni eroon kaikista saksalaisista, kunnes pari viikkoa sitten mun entisen työnantajan hallinnosta lähetettiin kirje, jossa kerrottiin niiden haluavan maksaa mulle vielä yli 2000 euron likvidaatiokorvauksen. Luulen tämän jotenkin liittyvän sairaalassa hoidettavien yksityispotilaiden erillisiin maksuihin. Olin uupua ajatuksesta. Mulla ei oo enää saksalaista tiliä ja kirjeessä sanottiin, että summa maksetaan "seuraavan palkanmaksun yhteydessä". No mähän en oo saanut sieltä tietenkään mitään palkkaa vuoteen. Pari viikkoa kiukuttelin itsekseni, kunnes sitten eilen lähetin sähköpostia tyypille, jolta kirje oli tullut. Jo etukäteen olin varma, että sieltä ei tulisi edes mitään vastausta, koska saksalaiset ei vastaa sähköposteihin, saati että ne voisivat maksaa suomalaiselle tilille mitään. Olin ällikällä lyöty, kun tänään Jens lähetti takaisin sähköpostin, että eipä probleemosta, maksetaan tohon minkä annoit. Mitä ihmettä? Nyt mä luulen, että mä oon joutunut saksalaiseen piilokameraan. Mikään ei toimi näin sujuvasti. En suostu uskomaan.

Elämyskameli suosittelee

Haveli ja Tyttökullat