Mä postaan taas töistä. On sämpylän hattu, kuten piireissä humoristisesti sanotaan. Sämpylä on päivystysjärjestely, jossa on järjestelty yhdelle tyypille päivystykset peräkkäin. Koska jo ihmisen fysiologia estää, eivät nämä päivystykset ole peräkkäisinä päivinä vaan niiden välissä on yksi päivä. Mä olin hommissa siis perjantaiyön ja pääsin lauantaiaamuna ja sunnuntaiaamuna palasin takaisin kustannuspaikalle sämpylän hattua leipomaan (syömään?). Vielä pitäisi 9,5 tuntia jaksaa, mutta onneksi mä pääsen viimeistään kolmen maissa unille. Vähän alkaa silmää jo painaa. Lakisääteisen viikkolevon suoritin lauantaina lähinnä nukkuen, mansikoita syöden ja Handymanin tietsikoinnista maristen. Hyvä viikkolepo.
Handyman oli tänään ihan enkeli, kun se toi mulle ja mun työkaverille ruokaa. Firman ruokalassa tarjoiltiin broileripekonikastiketta, joka ei houkutellut jo pekonin vuoksi. Handyman kävi herrasmiehenä hakemassa rouville nepalilaiset herkkuannokset ja täällä me sitten päiviteltiin, että kuinka mukavaa se oli. Ihan sai herroiksi elellä. Muutoin ruokatilanne on surullinen, sillä päivystysbanaanit jäivät kotiin. Katse maahan ja järkyttynyt päänpudistus tähän kohtaan.
Facebook näyttäämulle taas paitsi turhanpäiväisiä, myös silkan loukkaavia mainoksia. Mulla alkaa loma neljän viikon päästä, joten "Ahdistaako töihin paluu loman jälkeen?" on mahdollisimman irrelevantti kysymys. Toinen on "Mikä on pahinta, mitä neuvolan täti voi sanoa odottavalle äidille?" Se melkein tekisi mieli käydä katsomassa, koska mä oon ite ollut neuvolan täti joskus. Jopa uhkaavalta kuulostaa toteamus "lastenhoitajamme huolehtii koululaisestasi koulupäivän jälkeen". Ei kiitos.
Nyt tekisi mieli sanoa ruma sana kun olisi töitä mutta kone ei toimi. Miksi aina keskiyöllä?
No comments:
Post a Comment