Mulla on nykyään selvästikin niin kova kiire, että en ehdi kertoa siitä muille internetissä. Onneksi on tällaisia ärsyttäviä ja melko tarpeettomia työpäiviä, jolloin on aikaa vetää kyttyrä niskaan. Toisaalta edellisen kerran kun oli hiljainen päivystys (tiistaina) piti katsella Mikko Rasilan ja Markus Ahon unelmahäitä TV5:llä eikä silloinkaan ehtinyt täällä hengata. Hämmästykseni oli suuri, kun näin vanhempieni ystäväpariskunnan niissä häissä. Oli siis syytäkin katsoa.
Mä oon ollut kovin sosiaalinen. Kävin tällä viikolla kavereiden kanssa esim. keilaamassa ja eilen katsomassa stand upia. Olen keilaamisessa varsin huono, kuitenkin onneksi edes ajoittain vähän parempi kuin Handyman. Keilaamisen jälkeen me tutustuttiin naapuruston Blinit-ravintolaan, joka oli varsin pirteä kokemus. Sisustus on ikean halvinta ja palvelu arkaa ja melko hymytöntä, mutta ruoka halpaa ja tosi hyvää. Täytyy ehkä mennä toistekin. Kyseessä on siis venäläinen ravintola, jonka päätuote ovat blinit. Eivät semmoiset Kodin Kuvalehden ohjeilla tehdyt frisbeet vaan isot ohuet letut, jotka täytetään asiakkaan toivomalla tavalla (mä toivoin jauhelihaa ja vihanneksia, Handyman mätiä ja smetanaa, kaveri sieniä ja juustoa). Lisäksi on saatavilla pelmenejä ja seljankaa. Blinin voi saada myös makeana. Tosi hyvä konsepti. Ravintola on myös ollut pystyssä jo melkein kaksi vuotta eli toimivalta vaikuttaa.
Mulla on ollut myös hiukan terveydellistä hankaluutta, kun oikea jalka kenkkuaa. Kipu on kovasti samanlaista kuin ennen selkäleikkausta ja pääosin samassa paikassakin, mutta tuntuu nyt aivan eri tilanteissa kuin aiemmin. En halua, että sitä nyt ainakaan saman tien tutkitaan, koska toivon kovasti syyn olevan muualla kuin selässä (ensisijaisesti siis iskiashermossa). Kipu on ollut niin ikävän kovaa, että kuntoutus on ollut melko mahdotonta. Jopa töihin kävelyä oon joutunut ajoittain vähentämään, kun kipu on ollut niin pirskatin kovaa, että jalalle varaaminen on tuntunut epävarmalta. Nyt olen siihen jonkin verran tottunut ja uskaltaudunkin huomenna huonosti töissä nukutun yön jälkeen kuntosalille. Ärsyttävä vaiva!
Sen sijaan lautapelirintamalla tilanne on positiivinen. Melko lailla jopa kiusallinen. Mä innostuin laittamaan joidenkin pelien kortteja pieniin suojapusseihin, kun luin internetistä, että niin kaikki vakavasti itsensä ottavat peliharrastajat tekee. Toistaiseksi mä oon shieldannut (alan ammattitermistöä) 7 wondersin ja Dominionin kortit. Satoja kortteja pikkuruisiin muovitaskuihin sujuttaessa tuntee itsensä aika tarpeettomaksi tässä maailmassa. Nyt mä vain toivon, että joku pelaisi mun kanssa niillä kauniisti pussitetuilla korteilla.
Handyman on juuri tällä hetkellä Pumpumkatin muutossa. Mua harmitti kovasti, etten mä päässyt mukaan, pihkuran työ! Mähän oon nimittäin jokaisen muuttajan unelma-apulainen viallisen oikean jalkani kanssa. Etenkin nykyään, kun paikallaan seisominen on melko mahdotonta, en pysty edes keittiön kaappeja täyttämään. On siis Pumpumkatin siunaus, että mulla on tää päivystysvuoro nyt. Tsemppiä sinne kuitenkin!
Elämyskameli suosittelee
joutava tajunnanvirta, kun huonosti toimiva aivo osaa tehdä rakenteellisesti ehjää tekstiä
3 comments:
Mut sellainen polvivaivainen on just paras muuttaja, tarviihan jonkun komennellakin siellä!
Ja niitä sun lautapelejä on ikävä. Nyyh. PS. Oon päivittäny, monta kertaa, mut sä et oo käyny siel!
-P
Pelikorttien pussittaminen menee just niin överiksi, et voisin oottaa moista toimintaa lähinnä itseltäni. Mut pian päästään pelaamaan!
No niin päästään! Ja todellakin pelataan puusitettujen korttien peliä.
Post a Comment