Paluu menneisyyteen

Yleensä syy blogin päivittymättömyyteen on se, etten mä keksi mitään kirjoitettavaa. Nyt on ollut päinvastoin niin paljon kirjoitettavaa, että ei oo jotenkin virta riittänyt kirjoittamiseen. Budapestin matkaraportitkin jäi kirjoittamatta! Törkeetä. Nyt mä otin näppäimistön kauniiseen käteen.

Budapestissä jäätiin siis siihen, että oltiin käyty G:llä alkavassa kylpylässä, joka on huonompi kuin S:llä alkava kylpylä. Se oli torstai. Perjantaina käytiin ostoksilla. Mä löysin jalkarasvaa ja Äidille seerumia (ei sellaista seerumia, joka tulee lääkärille eka mieleen). Retail therapy ei toimi mulla, kun mä kerrassaan inhoan ostoskeskuksia. Ne on jotenkin niin kauhean tylsiä ja joka paikassa ihan samanlaisia. Samat kaupat vierekkäin lasisine seinineen, rekkeineen ja hyllyineen. Huono ilma ja ärsyttävää musiikkia. Ahdistava ostamisen tunnelma. Budapestissä nyt oli sentään onneksi penkkejä ja Corvin-keskuksessa jopa maksuton wlan. Silti on synkkää. Jotenkin vielä sellaiset erilliset kaupat taivaan alla tai tavaratalot mä siedän ja Prisman, vaikka se olisikin kauppakeskuksessa, mutta Itikseen mä en kyl ihan just mee.

Lauantaina me käytiin RiverRidella, joka on amfibioturistibussi. Ensin kierreltiin Pestin nähtävyyksiä ja sitten pulahdettiin Tonavaan. Se oli ihan hauska kokemus. Sinne tuli mentyä lähinnä sen takia, että firman perustaja on mun vanhempien kaveri Gabor, jonka pihalla me ollaan Pikkusiskon kanssa joskus 90-luvun alussa poimittu kirsikoita. Sightseeing-ajelu oli tosi avartava, kun opas kertoi vuosilukuja ja mielenkiintoisia historiapalasia. Aloin pohtia, että enhän mä Helsingistäkään sellaista tiedä ja nyt aionkin kesällä vakaasti tutustua Helsingin sightseeing-skeneen. Ainakin kerran pitää mennä turistibussilla Sibelius-monumentille.

Lauantaina oli kulttuuripäivä, kun käytiin myös House of Terrorissa (Terror haza). Kyseessä on rakennus, joka on toiminut II maailmansodan aikana Unkarin natsipuolueen pääkonttorina ja kylmän sodan aikana paikallisen salaisen poliisin päämajana. Nyt siitä oli EU-rahalla tehty muistomerkki. Ulkoisilta puitteiltaan näyttely on varmasti hienoin sotamuistomerkki, missä mä oon käynyt. Visuaaliset elementit olivat erittäin vaikuttavia. Myös tekstit oli monin paikoin kirjoitettu paitsi unkariksi myös englanniksi. Kuitenkin monessa paikkaa oli jätetty englanninkieliset tekstit tarpeettomina kirjoittamatta, mikä otti päähän. Joo, kyllä mä näen, että siinä on huopatossut, mutta ois ollu kiva tietää, onko ne huopatossut jonkun vangin tekemät, jostain hylätystä kodista löydetyt vai jonkun uhrin jalasta viedyt. Lisäksi oli mun mielestä vähän tyylitöntä laittaa viimeiseen huoneeseen vainoihin syyllisten kuvia ja nimiä. Mutta siis näyttely oli sinänsä vaikuttava ja kertoi asiasta hyvin, suosittelen kaikille Budapestin kävijöille.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin myös mun äidin suosittelemassa Gerbeaud-kahvilassa. Siinäpä kahvila Äidin ja Handymanin makuun! Oli torttusta jos jonkinlaista, saksalaisille piparipossuja, teelajitelma joka sormelle ja jopa macaroneja alun toistakymmentä eri makua. Handyman halusi kokea olevansa luksusihminen ja tilasi macaroneja. Mäkin maistoin, mutta en tykänny, liika makeita. Handyman, herkutteleva herra.

Macaroneistakin huolimatta kyllä kaikkein vaikuttavin ruokakokemus oli rullapulla eli kürtős kalács (englanniksi chimney cake). Sokeripäällysteistä pullataikinaa kiedottiin kaulimen paksuisen puupalikan ympärille ja paistettiin avotulella. Pinnalle ripoteltiin kanelia ja/tai manteleita, pähkinöitä tms. ja syötiin kuumana. Näitä sai ostaa sieltä täältä joulumarkkinoiden kojuista ja ne oli ihan mahtavan makuisia. Sokeri sulaa pullan pinnalle kovaksi ja sisällä on pehmeää pullaa noin puolen senttimetrin paksuudelta. Kakkunen oli siis ontto ja herkullinen. Rullapulla (nimi meidän keksimä) teki Handymaniin niin suuren vaikutuksen, että se osti itselleen jopa T-paidan, jossa julistaa ikuista rakkauttaan rullapullaan. Hurraa kürtős kalács!

Muut loppuvuoden jutut laitan tähän ny tällaisina ajatuskuvina, ku en jaksa enää selittää:
-Lento Budapest-Berliini oli myöhässä ja vaikka me ehdittiin mukavasti jatkolennolle, laukut jäi Saksaan.
-Homiksen ja Katjnin jälkikasvu lukitsi itsensä meidän vessaan.
-Handyman osti kuudella eurolla Kunkkutykkejä.
-Satay-kastike on huumaavan hyvää, vaikka sen tekisi itse.
-Mä luulen, että Eton mess ja pappilan hätävara on samaa.

Elämyskameli suosittelee
Terror haza, kürtős kalács ja satay-kastike