Raskaat yöt

Työnantajaansa ei saa julkisesti solvata. En solvaa, mutta ei liene väärin todeta, että mun edelliset päivystykset on olleet poikkeuksellisen raskaita tietoteknisistä syistä. Meillä on parin viime vuoden aikana vaihdettu tärkeimmät tietokoneohjelmat ja niissä ja etenkin niiden välisissä yhteyksissä tuntuu olevan vielä pientä hiomista. Kun samaan aikaan täysin huonosta tuurista johtuen myös osa itse kuvantamislaitteista hajoaa, kulkee kaikki tahmaisesti. Ja kun yöhommissa on yksinään vastuussa siitä, että työt tulevat tehdyksi, voi alkaa ahdistaa. Mä oon sentään aika nopea konekirjoittaja, mikä on sentään siunaus. Joillain kun se kaksisormijärjestelmä tuntuu edelleen olevan sitä, että sillä aikaa kun toinen etusormi etsii sopivaa näppäintä, toinen on suussa. Mä oon kuitenkin maksanut osan opinnoistanikin kymmensormijärjestelmällä.

Mä oon sormikasihminen. Kun on maltillisesti kylmä, mä käytän sormikkaita. Mä oon taitava hukkaamaan niitä, joten ostan yleensä edullisia neulottuja sormikkaita enkä enää mene siihen lankaan, että tekisin niitä itse (niissä on valtava työ ja omatekemän sormikkaan hukkaaminen ottaa kohtuuttomasti päähän). Samasta syystä en käytä nahkasormikkaita. Nyt syksyllä ostin Tukholmasta (mä oon niin kosmopoliitti) nolot kapasitatiiviset sormikkaat, jotka on mustat lukuunottamatta peukaloiden ja etusormien kärkiä, jotka on harmaat ja joilla voi käyttää kosketusnäyttöä. Typerä ratkaisu - kai sen metallilangan olisi voinut siihen mustaankin sekoittaa, ettei tarvitsisi hävetä nörttiyttään päivittäin. Tulee Lumiaa ikävä, sehän toimi hanskatkin kädessä. 

Näin kylmillä säillä, kun sormikkaat ei riitä, laitan niiden päälle villalapaset. Nerokasta - kun tarvii käyttää puhelinta, ei tarvitse kuitenkaan ottaa käsiä paljaaksi vaan rumat kapasitatiiviset sormikkaat tulevat esille. No nyt mun lapasten molempiin peukaloihin tuli isot reiät. Lanka on jo aikapäivää loppunut, koska ne on valmistuneet 1.11.2009, joten mä en voi paikata niitä siististi. Näin kertakäyttökulttuurissa mä heitin ne kevytkenkäisesti pois ja aloin eilen neuloa uusia saksalaista elokuvaa katsellessani. Samalla muistin, miksi mä en oo pitkään aikaan neulonut, tällä kaudella vasta muutaman pienen vauvantossun. Neulominen näet sattuu kamalasti kyynärpäähän. Muuten se on ihan oireeton. Nyt kun muistelen, niin onhan se vaivannut aiemminkin, mutta en ole jotenkin pannut merkille. Pitäisi varmaan hankkia joku neulomistuki tai lopettaa se harrastus.

Elämyskameli suosittelee

itselleen: mielenkiintoisempien juttujen kirjoittaminen (ei irtoo, oon lukulomalla)