Päiväni hobittina

Minilomanen Jyväskylässä, Elias Lönnrotin mukaisesti Suomen Ateenassa. Kummallinen S-ryhmän ja Alvar Aallon dominoima kaupunki. Pääbulevardilla shoppaillessa on vaikeaa tukea muuta kuin S-ryhmää. Olo on kuin hobitilla, kun Keskimaa ympäröi joka puolella. Yritin olla nokkela, mutta sitten tajusin kirjoittavani tätä Sokoshotellissa, mikä todistaa sanomaa vahvasti ja rapauttaa ironiaa.

Pääkaupunkiseutu on muuttovoittoaluetta. Tänä kevätkesänä se on sitä erityisen positiivisessa mielessä, kun eka Lettipitko ryhtyi melkein arkkityyppiespoolaiseksi (vielä sillä ei oo autoa, koiraa eikä asuntolainaa, mutta espoolainen työpaikka ja rivitalonpätkä jo on) ja kohta Kummityttö pakkaa puolenkymmentä sukulaistaan ja tuo ne pääkaupunkiin. Aivan mahtavaa! Tän yhden muuton myötä mun pääkaupunkiseudulla asuvien kummilasten määrä tuplaantuu, mistä mä oon tosi onnellinen. Lauma tiivistyy. Sitten enää 20 % kummilapsista asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mutta se taitaa sinne Ylöjärvelle jäädäkin, ellei sitten opiskeluaikana ison kaupungin houkutukset kutsu.

Mä oon jo viikon ollut vihainen Ilkka Malmbergille, joka epäilee mun omistautumista germanistiikkaan. Se kirjoitti viime sunnuntain Hesarissa pakinassaan: "Vaihtavatko helsinkiläishipsterit Air Berlinin lennolla kielen saksaksi? Zweimal Kaffee mit Milch, bitte. Epäilen." Todellakin vaihtavat! Mä oon purnannut tästä jo varsin monelle. Mulle on vastattu, että enhän mä oo hipsteri (tästä lähtenyt polveileva eksistentialistinen keskustelu siitä, kuinka kukaan, joka myöntää olevansa hipsteri, ei voi olla hipsteri, muttei välttämättä toisinpäin, aiheutti mulle päänsäryn) ja Lettipitko totesi lakonisesti: "Sä et juo kahvia."

Mä kävin tällä viikolla päivystysvapaalla paitsi leikkipuisto Linjassa (tekosyynä kummipoika, joka kinasteli Niko Saarelan pojan kanssa oikeudestaan työnnellä metallista vaunua jalkapallokentällä. Riita ratkottiin fyysisesti, koska pukareilla ei ollut sanoja tunteilleen (aleksitymia). Kummipoika vanhempana (1,5 vuotta) voitti, kun Niko Saarelan poika antautui) myös Helsinkiin viikko sitten avatussa Nespresso-kaupassa. Mukanani siellä ollut paluumuuttaja kritisoi kauppaa ihan lääväksi, kun siellä ei ollut ovenavaajaa kuten Stockholmin Nespresso-kaupassa. Nespresso-kauppa oli ihan mieletön kokemus. Seinillä oli lukemattomia kartonkeja erivärisiä Nespresso-nappeja. 80-luvun Alkosta tuttuun tyyliin päihteet tilattiin tiskiltä, jonka takana oli aikamoisen ilmapäinen lentoemäntävaatteisiin pukeutunut Nespresso-työntekijä, joka vaati saada tietää ostajan puhelinnumeron. Kartongit pakattiin mustiin Nespresso-paperipusseihin. Lopuksi meitä usutettiin Nespresso-salonkiin, missä olisi saanut juoda Nespressoa. Ei menty, koska kuten todettu, mä en juo kahvia.

Elämyskameli suosittelee

Nyt on niin paljon mistä valita, että en osaa päättää. Vaikka Ihana Kevät.