Mä en suuremmin nauti kampaajalla käynnistä. Suomessa kävin lähikampaamossa, jonne sai aina ajan samalle päivälle ja jossa oli joka päivä eri virolainen tai venäläinen nainen leikkaamassa hiuksia. Yleensä siellä tehtiin musta viisivuotiaan pojan näköinen, mutta parin viikon päästä leikkauksesta hiukset oli sellaiset kuin mä halusin. Tärkeintä oli se, että kukaan kampaajista ei osannut rupattelumäärää suomea, jotta ei tarvinnut kuunnella niiden sukulaisten ongelmia ja että ei kestä kauaa. Leikkaus oli edullinenkin, noin 25 euroa. Handymanille sitävastoin parturissa käynti on hemmottelua. Helsingissä Handymanilla oli oma Sanna-parturi, jolle piti varata aika useita päiviä etukäteen ja jonka kanssa Handyman aina silmät säihkyen jutteli ja joka antoi päähierontaa ja maksoi 40 e.
Sama systeemi täälläkin. Mun piti mennä kampaajalle. Löysin keskustasta kampaamon, johon ei tarvittu ajanvarausta ja jossa leikkuu kuin leikkuu oli 12 e. Puolessa tunnissa ulkona. Handyman on oman päänsä kanssa tuskaillut, että kukaan ei voi olla yhtä hyvä kuin Sanna ja "miten niin mä en voi odottaa kesään, että kävisin parturissa". No viime viikolla se meni. Tukanleikkuu-experienceen oli osallistunut neljä eri parturityttöstä ja show'hun kuului pesu, leikkuu, leikkuun jälkeinen huuhtelu, kulmakarvojen nyppiminen, päähieronta ja muotoilu. Gentleman's day spa. 24 e. Kai muutenkin aina miesten hiustenhoito on vähintään tuplasti kalliimpaa kuin naisten?
Elämyskameli suosittelee
no nonsense -hiustenleikkuu
1 comment:
1) parturin nimi on Saara, ei Sanna
2) ei tarvinnut varata montaa päivää etukäteen. Tippikulttuurimme vakiinnuttua Saara kehoitti soittamaan, mikäli nettivaraussysteemi näyttää siltä, ettei ole vapaita aikoja
3) kulmakarvoja ei nypitty, ylipitkät sheivattiin
Post a Comment