Paco. Eiku pako.

Pakohuoneet on mun mielestä huipputason ajanvietettä. Mä oon yrittänyt paeta jo kolmasti: kerran Berliinissä ja kahdesti Helsingissä. Berliinissä ei onnistuttu pelastamaan ihmiskuntaa, Helsingissä kumpikin kerta oli menestys. Mä pakenin kaverin synttäreiden kunniaksi viimeksi eilen hippimuusikon treenikämpästä ja meidän tiimi voitti leikkimielisen kilpailun. Kahdeksan minuuttia jäi vielä aikaakin! Berliinin pakohuone oli siinä mielessä erilainen kuin Escape Room Helsingin kaksi testattua huonetta (Smuggler monk ja Happy hour), että siellä oli julmetusti roinaa, joista vain osa liittyi asiaan. Yksittäiset koodinpurut ja tehtävät olivat myös vaikeampia. Näissä Stadin hommissa on melkein jokaisella esineellä jokin funktio. Berliinissä hommaa vaikeutti myös se, että koska me puhuttiin suomea pohtiessamme niitä ongelmia, ei ohjaaja ymmärtänyt, miten olisi voinut meitä auttaa. Mut siis joka tapauksessa ihan mainio harraste tuommoinen pakeneminen. Kannatan.

Mä kävin pienen siskontytön kanssa vauvauinnissa, kun sen isä oli jossain matkoilla ja äiti sairaana. Meillä oli eri hauskaa! Tyttönen oli toista kertaa eläissään uimassa ja otti sen jo ihan huvin kannalta. Pääosin oli tyyni ja iloinen, välillä suorastaan hurmioitunut. Mä oon käynyt vauvauinnissa myös seitsemisen vuotta sitten ja edelleen se meininki on kummallista. Alkuun lauletaan joku laulu, johon ei saa sanoja ja jota ei ole kuullut ennen. Samalla pitää vatkata sitä annettua vauvaa ohjeistuksen mukaan. Alkulaulun jälkeen kaikki tekee omiaan, esim. syöttää sille vauvalle leluja ja kääntelee sitä vatsalta selälleen. Basically yrittää olla hukuttamatta. Välillä kersantinomainen ohjaaja tulee määräämään, että nyt sen vauvan pitää sukeltaa. Siellä on aika kova melu ja mun lähinnä rillinkannattimeksi sopivat korvat toimii melussa vielä huonommin kuin tavallisesti, joten ihan kaikkea ei sen ohjaajan kuiskailuista kuule. Multa oli ilmeisesti jäänyt kuulematta, että mun piti laittaa uitettavaksi annettu vauva kelluvan jumppamaton päälle (syy jäi epäselväksi, kaikkien tätä ei tarvinnut tehdä ja vauvaparka hytisi kylmästä, kun ei saanut olla lämpimässä vedessä) ja kun en ollut tätä sitten tehnyt, kun en ollut määräystä kuullut, tuli se ohjaaja parin minuutin päästä kaappaamaan lapsen siihen matolle ja määräsi mut sitä vahtimaan. "Älä anna sen pudota matolta!" No en anna. En ois antanut laittaakaan sille matolle, mut tää selvästi ilahduttaa sua. Sit sitä vauvaa sukellutettiin. Se ei ollut ongelma, koska kyseinen ihminen on varsin kylmähermoinen. Ei sitä saa tolaltaan edes painamalla sen päätä veden alle. Pitää sanoa mairealla äänellä "vauva sukeltaaaa!" ja sit vetää sitä metri veden alla. Vauva ja minä oltiin viilipyttyjä. Vauvan äiti altaan reunalla kauhuissaan. Lopuksi laulettiin laulu, jonka mä osasin ja sitten pitikin lähteä kiireen vilkkaa altaasta.

Elämyskameli suosittelee 

pakohuoneet ja dinkuille elämysmatka vauvauintiin