Sekavessajono

Taas on saatu kohina aikaiseksi jonkun pahastuneen mielipidekirjoituksesta. Hän ei tykkää unisex-vessoista. Ookoo. Mä tykkään. Meillä oli jo lukiossa sekavessat ja tajusin tänään, että niin on töissäkin. Mä en ymmärrä, mitä kummaa niissä nyt on. Toisen sukupuolen pissa ei ole sen karmeampaa kuin omakaan pissa. Ei sinne koppiin tartte monen ihmisen kerrallaan ängetä genitaalejaan esittelemään. Mä luulen, että mielenkiinto vessojen sotkemiseen ei ole sukupuoliominaisuus vaan ihan yksilön typeryyttä. Mut mun mielipiteellä ei oo sen suuremmin väliä kuin sen HS:iin päätyneen toopenkaan mielipiteellä. Älkää hyvät ihmiset antako kummallekaan mitään arvoa. Muodostakaa oma mielipiteenne.

Mä ehdin jo luulla että nyt tulee kevät. Veneilijät suristelee rannassa, aurinko paistaa ja hetken jo pohdin, että vaihtaisin kevättakkiin. Nyt sitten tuleekin kuulemma uudestaan melkein kymmenen astetta pakkasta. Mulla on petetty olo. Maaliskuu on vuosi vuodelta vähemmän kevätkuukausi. Masentavaa. Toisaalta puolentoista kuukauden päästä on jo Stadikka-mahdollisuus! 1,5 kuukautta ei oo mitään. Uudestavuodesta on jo 2,5 kk eikä siitäkään oo kuin korkeintaan pari viikkoa. Kohta onkin jo joulu ja eläkejuhlat.

Mä tykkään mun työpaikkaruokalasta. Siellä on niin paljon vaihtoehtoja, että jopa minä kranttu löydän sieltä joka päivä jotain syötävää. Ruokalistasuunnittelijalla on enemmän kunnianhimoa kuin toteutusmahdollisuuksia, joten osa ruoista noudattaa melko kaavamaista ajattelua: italialainen kala = seitiä, tomaattia ja basilikaa / venäläinen kala = seitiä, smetanaa ja hapankaalia / kreikkalainen kala = seitiä, fetaa ja oliiveja. Joitain suoranaisia herkkujakin siellä on. Ruiskuorrutettu lohi on uunilohta, jonka päälle on ilmeisesti murustettu hapankorppua. Tosi hyvää. Niiden intialaiset ruoat on myös varsin hyviä. Mä en kuitenkaan juurikaan uskaltaudu syömään töissä virallisia jälkiruokia vaan otan yleensä vaihtoehtoisen omenan. Kaikesta kuviteltavissa olevasta voi tehdä kiisselin. Suklaa? Mikä ettei! Tai piimähyytelö - lautasta alle! Tänään tarjolla oli maapähkinäpannacottaa, joka oli tehty aidon italialaisen mamman reseptillä mm. pannacottajauheesta ja maapähkinävoista. Mä valitsin omenan. Melkein harmittaa. Työkaveri näet järkyttyneenä kertoi, että oli hänen elämänsä ensimmäinen kerta, kun jälkiruoka jäi syömättä. Toinen työkaveri kertoi, että pannacotta oli niin kovaa, ettei lusikka pystynyt. Yhdellä se maistui tahmeana suussa vielä tunti ruokailun jälkeen. Mä haluisin mennä nyt ostamaan pannacottajauhetta ja maapähkinävoita.

Elämyskameli suosittelee
kunnallisen liikelaitoksen eksoottiset herkut