Mä oon todellakin menevä ihminen. Bloggaan toinen toistaan coolimmista paikoista ja joka kerta täytyy tietysti leveillä sillä. Nytkin olen Kampin keskuksen uudessa Cafe Picnicissä Pepsi Maxin äärellä odottelemassa klo 17:ää, jolloin meillä on pöytävaraus elegantisti Farangiin. Mä oon ihan hirveä asiakas, koska en syö mitään ja näpytän omenatuotettani tunnin vappuaattona kiireisimpään aikaan neljän hengen pöydässä. Koska on kiireistä, en toki istu yksinäni vaan pöytäseura vaihtuu. Juuri tällä hetkellä pöydän toisella puolella istuu erittäin rakastunut keski-ikäinen pari, joka alkuun otti valokuvan kahvikupeistaan ja sittemmin ovat pussailleet varsin intohimoisesti. Hiukan tällaista kylmiötäkin lämmittää. Liekö kevät innostanut?
Jotenkin sitä on huomaamattaan muuttunut aikuiseksi. Nyt on siis vappuaatto, kello on 16:20 enkä mä tajunnut oikeastaan koko vappua ennen kuin puoli kahdelta töissä käskettiin skumpalle. Huomisen vapaapäivän mä oon toki rekisteröinyt ja varautunut menemään pelailemaan lautapelejä, mutta kerrassaan ei ole tullut mieleenkään, että pitäisi mennä katsomaan Mantan lakitusta. Oikein hätkähdin, kun näin haalariväkeä - eihän siitä nyt ihan ihmisikää ole, kun mä oon niitä viimeksi käyttänyt (tai no se vauva, joka syntyi silloin kun mä viimeksi pukeuduin haalariin, menee syksyllä jo kouluun). Edes mun ikiopiskelijapikkusisko ja -lankomies ei ole enää opiskelijoita. Jumpe. Mä en edes tiedä, missä mun yo-lakki on (ei ole tarkoitus tänäkään vuonna sitä käyttää). Vappu on aika kaukainen mulle.
Elämyskameli suosittelee
kalenterin tarkempi tarkastelu
No comments:
Post a Comment