Uurrekylä

Hupsista, taas ollaan matkalla. Tässä blogissa tiivistyy se, mikä sosiaalisessa mediassa ahdistaa ihmistä: lukija kokee oman elämänsä kahlituksi ja valjuksi, kun muut raportoivat jatkuvasti glitterpartyistään ja romanttisista matkoistaan ja ite on kotona näitä kertomuksia lukemassa. Tässä on tietty se bias, että eihän se reportteri kirjoita sinne blogiin, että olin taas töissä ja sen jälkeen kävin S-Marketissa ostamassa perunoita, pakastevihanneksia ja jauhelihaa, vaikka sitä se tekee aika paljon enemmän kuin hengailee Tukholman kattojen yllä sviitissä ja katselee sumuista marraskuista iltaa teemuki kädessä. Paitsi tietty tää bloginpitäjä. Sitä mä nyt just teen.

Lettipitkoa tuli ikävä ja siksi lennähdettiin viikonlopuksi Ruotsiin. Koska etukäteen ajateltiin, että pyhäinpäivä on täälläkin pyhä päivä, saatiin ihana tekosyy keksiä vaihtoehto shoppailulle. Päätettiin järjestää Lähiöseikkailu ja mennä tutustumaan Rinkebyhyn ja Tenstaan. Etukäteen oli googlattu ruokailumahdollisuuksia ja todettu internetin olevan sitä mieltä, että Tukholman paras intialainen ravintola on Tenstassa. No sepäs sattui. Handyman meni mieluummin museoon kuin lähiöön ja myös Lettipitkon mies oli keksinyt muuta tekemistä Tenstan reissun ajaksi. Me mentiin sit Lettipitkon kaa, mutta otettiin sen imeväinen mukaan.

Rinkeby (aiemmin Rynkeby - uurrekylä) ja Tensta ovat Tukholman tärkeimmät white flight -lähiöt. Rinkebyn asukkaista noin 10 % on kantaruotsalaisia. Rinkeby on jo pitkään ollut siirtolaislähiö - 70-luvulla siellä asui kasoittain suomalaisia ja jokunen vietnamilainen. Nykyään valtaosa rinkebyläisistä on aasialais- tai afrikkalaistaustaisia ja 60 % asukkaista on syntynyt Ruotsin ulkopuolella.

Lauantaiaamupäivänä Tukholman luoteislähiöt olivat uneliaita. Metro toi meidät Rinkebyn ostarille, jossa on pieni tori, ruokakauppa, kiska, vihanneskoju, turkkilais-ruotsalainen kulttuuriyhdistys, kebula ja pikkuruinen ostoskeskus Rinkeby Gallerian. Lettipitko kävi toimittamassa asioita Gallerian pikkulassa ja jäimme lapsen kanssa katselemaan menoa. Galleriassa oli meikkikauppa, sampookauppa, piskuinen elektroniikkamyymälä, geneerinen tiimari ja keskellä siisti ja viehättävän näköinen kahvila. Ällistytti tajuta, että joka ikinen kahvilan asiakas oli mies. Yhdessä pöydässä istui kenties Lähi-idästä kotoisin oleva iäkkäämpi herra ja kaikki muut pöydät olivat täynnä arviolta 30-40-vuotiaita afrikkalaistaustaisia hyväntuulisia miesporukoita. Kontrasti tyttökaverusten täyttämään Fazerin kahvilaan ei olisi voinut olla suurempi.

Me lähdettiin ostarilta kävelemään Tenstaan päin. Ostarilla oli vilinää, mutta sen ulkopuolella me nähtiin yhteensä korkeintaan kymmenen rinkebyläistä ulkona. Koko kaupunginosa oli aavemaisen hiljainen. Kello oli kyllä noin 12, joten ehkä suurin osa oli lounastamassa, mutta että ihan melkein kaikki? Google Maps ohjasti meidät alkuun moottoritielle, jota pitkin ei haluttu kävellä, joten meidän kävelyreitistä tuli vähän etukäteen suunniteltua pidempi. Nähtiin siis aika paljon Rinkebytä, mutta selvästikään poutainen lauantaipäivä ei houkutellut juuri ketään meidän lisäksi ulos. Sen sijaan Rinkebyn ja Tenstan rajamailla nähtiin niin paljon väkeä, että sinne oli pitänyt palkata pysäköinninohjaajiakin, sillä hautuumaat kiinnostavat pyhäinpäivänä myös Ruotsissa. Hautausmaavierailijat vaikuttivat kyllä kielen ja ulkonäön puolesta pääosin kantaruotsalaisilta.

Tenstan silmiinpistävin tunnusmerkki oli omituinen rakentaminen. Pitkien noin kuusikerroksisten 60-70-luvun kerrostalojen Tensta allén puoleisiin päätyihin oli näet rakennettu 00-luvun lopulla lisäsiivet. Nopeasti katsottuna näkymä oli tieltä katsottuna kuin Tampereen Tampellan alueella tai Helsingin Aurinkolahdessa, mutta kymmenen metrin päässä talo jatkui aika käpylämäisenä. Sekä Rinkebyn että Tenstan arkkitehtuuri muistutti mun mielestä näet selvästi enemmän esim. Pukinmäkeä tai Tikkurilaa kuin Jakomäkeä, Hakunilaa tai Kontulaa - oikeasti korkeat talot puuttuivat näet täysin.

Tenstan ja Tukholman paras intialainen ravintola Chili Masala ei pettänyt. Ruoka valmistettiin oikeasti metallisissa tulisijoissa ja se oli kerrassaan herkullista. Erityismaininta riisistä, joka oli hyvin maustettua ja mukaan lisätyn hernemaissipaprikan mehevöittämää. Vaikka melko pieni ravintola oli ihan täynnä, kun me sinne mentiin, ruoka tuli nopeasti ja tarjoilu oli erittäin miellyttävää. Lopuksi tarjoilija toivotti vielä "Kitos kitos teevetuloa!" ja antoi pari käyntikorttia saatesanoilla, että jos ruoka maistui, käykää kehumassa netissä ja mainostakaa kaikille kavereillennekin. Tässä nyt tulee: ihan loistava ja siisti ravintola, hyvää ja melko edullistakin ruokaa. Jos ei muuten keksi syytä mennä Tenstaan, niin tämä on hyvä syy. Mutta on Tenstassa myös uimahalli, sitä voi käyttää tekosyynä.

Uskon, että Rinkeby ja Tensta voivat olla pimeällä pelottaviakin paikkoja, mutta niin oli varmasti Alppilakin viime viikonloppuna, kun jotkut jalkapallo- tai jääkiekkofanijengit tappelivat. Lauantaina päiväsaikaan Rinkeby ja Tensta (kuten myös Alppila) ovat kuitenkin leppoisia lähiöitä, joissa on uusia ja komeita leikkipuistoja, matalia kerrostaloja, joiden parvekkeilla on lautasantenneja tiheästi kuin Berliinin Kreutzbergissä ja mahtavaa ruokaa. Ei pelota.

Elämyskameli suosittelee

http://chilimasala.se (joka vastoin omien nettisivujensa tietoa sijaitsee edelleen osoitteessa Tensta allé 48, tai sijaitsi ainakin vielä tänään alkuiltapäivästä)