Nykyään mä oon luopunut paperikalenterista elektroniikan alttarille. Mä oon kieli vinossa näpytellyt kavereiden synttärit kännykkään. Ne lukee iPadin today-näytöllä ja ärsyttää - ihan kuin mä en ois muuten muistanut. Muistinhan mä ne silloinkin kun sinne näpytin! Päivystykset ja sovitut kyläilyt mä merkitsen sinne lähinnä siksi, että kone jakaa ne Handymanin kanssa. Mä en muuten yleensä katso koko kalenterinäyttöä, koska merkintä "itsenäisyyspäivän juhla" tai "lomakuvakisa" tuntuu jopa loukkaavalta. Edelleenkin olen luottanut pääosin kuitenkin muistiini omissa menoissani. Nyt ne ajat on takana ja vanhuus käsillä. Mä unohdin vesijuoksutreffit Pumpumkatin kanssa.
28.11. tuntui päivämääränä sellaiselta, että silloin pitäisi olla jotain. En keksinyt, mitä se olisi ollut. Olin kotona kylmissäni ja mietin, että pitäisikö mennä uimahalliin, että pääsisi saunaan lämmittelemään. Olin pohtinut asiaa jo tunnin (en ollut lähtenyt, koska matkalla kotoa uimahalliin olisi kuitenkin kylmempi kuin siinä peiton alla. Sitten Pumpumkatti soitti ja tajusin jo vastatessani unohtaneeni meidän treffit. Mä oon kovasti pahoillani ohareista (jotka kyllä muutin raskaaksi myöhästymiseksi ottamalla taksin Mäkelänrinteeseen, olin altaassa klo 18:26, kun treffit ovella oli sovittu klo 18:00). Ennen kaikkea kuitenkin mun itseluottamus koki kolauksen. Nyt mun pitää ruveta käyttämään kalenteria (muutakin kuin joulukalenteria). En olisi halunnut opetella.
Elämyskameli suosittelee
https://pumpumkatti.blogspot.com, joka kertoo asiat kuten ne oikeasti menivät. Mun muisti pettää, tähän mediaan ei enää kannata luottaa.
No comments:
Post a Comment