Thursday, January 19, 2012

Dilemma

Podcastit on hyvää kävelyviihdettä. On kivaa, että joku juttelee. Joskus kuitenkin juttelevat sellaisista asioista, jotka ei oo mun mielestä välttämättä ihan ykköskiinnostavia (esim. jonkun mulle tuntemattoman scifi-näyttelijän koiran temput). Kävellessä sillä ei oo niin väliä, koska ympäristö tarjoaa yleensä muutakin virikettä. Yksin vesijuostessa ympäristön virikkeet tuppaa olemaan sellaisia, että niihin ei mielellään keskittyisi (lähinnä munimista ja töppäilyä), joten podcastit ei riitä. Siksi vedessä pitää olla musiikkia.

Mun exercise-soittolistalle pääsee kahdenlaisia biisejä: sellaisia, jotka on tarpeeksi hyviä ja mukavan vauhdikkaita ja sellaiset, jotka on niin hyviä, että tekee mieli painaa heti replaytä vauhdikkuudesta riippumatta. Osa jälkimmäisistä, jotka on siis mun ehdottomia lemppareita, aiheuttaa mulle dilemman. Suurin osa näistä on "vain" mun suosikkeja (esim. Coldplayn Viva la Vida ja Chris Cornellin You Know My Name) ja aiheuttavat vain mielettömän fiiliksen ja ehkä kylmät väreet selkäpiihin, mutta mukana on tietysti niitäkin, jotka aiheuttaa mielenliikutusta. Liikuttuminen ei olisi ehkä paras fiilis kilpaurheilijalle suorituksen aikana, mutta mulle ne biisit on palkintoja kesken melko monotonisen altaanmitan.

Voisin tietysti esittää tässä, että liikutusbiisit on taiteellisia huipputeoksia tai edes henkilökohtaisesti tärkeitä muistoja pintaan nostavia, mutta jos Soini voi kertoa seksielämästään radiossa, niin mäkin voin tunnustaa rehellisesti, että ei ne oo. Ne on noloja (jopa nolompia kuin nää paljastukset). On suorastaan huvittavaa millaisia guilty pleasureita mun iPodilta löytyy. Kaksi tulee heti mieleen, koska ne mä kuulin tänään polskiessani (muitakin on, mutta mä en muista niitä just nyt). Näistä aavistuksen vähemmän nolo on Zen Cafén Huonot päiväsi (etenkin kohdat "minä pysyn yhtä rumana / kuin olin aina luokkakuvissa" ja "mul on tasan kaksi ilmettä / toinen niistä nyt on käytössä" sekä kertosäe) ja pahempi Eppu Normaalin Tahdon sut (lähinnä kertosäe). Nämä ovat molemmat siitäkin erikoisia kappaleita, etten voi rallatella niitä, koska ääni katkeilee liikutuksesta, yleensähän mä lauleskelen itsekseni miltei koko ajan. Kirotut Samuli ja Martti, te laulatte suoraan mun sydämeen!

Elämyskameli suosittelee
guilty pleasures

3 comments:

Lettipitko said...

TÄN BLOGIN TAKIA MÄ OON 0.99 € KÖYHEMPI! Oli pakko käydä ostaan toi Zen Cafen biisi ku mulla ei ollut sitä.

Pyry said...

Älä lässytä. Muija asuu spotifyn kotimaassa.

Lettipitko said...

Mä en osaa käyttää sitä. Plus mä kuulun omistavaan sosiaaliluokkaan IMO.