Merihaka

Me käytiin illansuussa Handymanin kanssa Merihaassa kävelyllä. Mieletön paikka. City-lehti (pthyi!) valitsi Merihaan muutama vuosi sitten kaupungin parhaaksi parkour-maastoksi ja ne oli kerrankin varmaan oikeassa. Nytkin nähtiin teinien hyppelevän seinillä. Merihaka on asuinalue just mun mieleen, koska se on kuin Berliini. Rakennusliike Haka rakensi Merihaan 1973-86 ja mä muutin sinne puolivuotiaana, asuin siellä kolme vuotta. Pari vuotta sitten menin autolla Merihaan autokannen läpi ja mulle tuli yhtäkkiä kovin voimakas muistijälki yksistä portaista. Aika spuukia, mutta ihanaa. Merihaka on mun paikka. Ehkä sinne vielä joskus? Ylimpien kerrosten kämpät saattaa kyllä olla ns. harvoin tarjolla, mutta eipä tässä olla nyt seuraavaksi Merihakaan muuttamassa. Onneksi Berliinissäkin voi päästä samaan fiilikseen.

Mä tykkään hassuista wlanien nimistä. Niitä voi kyttäillä kaupungilla ja kavereiden kodeissa. Meidän ratikkapysäkiltä salasanan tunteva pääsee anaalirauhaseen tai PUUTERIPUPUun. Myös kultainennoutaja, Miekkosen verkko, kalaverkko, Kalliosta kajahtaa ja erään Kamelin lukijan naapurin EmmiJoonas on omituisia. Sanonysaatana-nimi kertoo turhautumisesta nimen keksimistilanteessa ja Ei sun nettis!! hiukan pikkutyttömäisestä uhosta. Kuntosalilla alkoi naurattaa, kun puhelin kehotti liittymään Puuma-Sirpan verkkoon. Vaikuttaa hyvältä muijalta.

Mä olin maanantaina hiukan väsynyt, koska olin nukkunut melko kehnosti edellisen työyön enkä erinäisten appointmenttien takia ehtinyt päivällä nukkua kuin tunnin. Kotoa lähtiessä tuntui siltä, että yli kolmen tunnin saksarypistys voi käydä mahdottoman raskaaksi, mutta kuin ihmeen kaupalla mä olin suorastaan säkenöivän virkeä koko ajan. Tunnit on niin mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia, että ei siellä muista olla edes väsynyt! Opettaja on huumorintajuinen, mukava ja osaava ja jotenkin sitä jaksaa olla virkeä ja motivoitunut, kun muutkin ovat. Kielioppi on kivaa ja keskustelutehtävät todella kehittäviä. Muut oppilaat ovat kovin erilaista väkeä, mutta kaikkia yhdistää aito kiinnostus ja innostus saksaa ja Saksaa kohtaan. Mä oon aivan hurmaantunut siihen ja suosittelen kaikille saksanopiskelusta kiinnostuneille Goethe-instituutin kursseja. Tästä tuli nyt pidempiaikainen juttu. Ehkä mä innostun tekemään tenttejäkin! Aikuisopiskelijuudessa on se ehdoton etu, että vaikka vaatimuksena on 180 sanan aine, ei 207 sanasta tarvitse lähteä typistämään, koska on aikuinen. (Joo, mä käsitän että toi on lähinnä ressunörien ongelma, mutta, no, mulle se on aina ollut ongelma ja uskon monen lukijan jakaneen tämän ongelman. Täällä ressunörät ovat yliedustettuina. Norssejakaan ei katsota pahalla.) (Se oli sulle, Stalkkeri!)

Elämyskameli suosittelee
Merihaka
hassut wlanien nimet
saksa ja Goethe-instituutti