Päiväkirjat

Kuulin saksantunnilla, että suurinta huutoa berliiniläisissä kulmakuppiloissa on tätä nykyä se, että tiettyinä iltoina asiakkaat ottavat nuoruusajan päiväkirjansa mukaan ja lukevat niitä toisilleen ääneen. Konseptiin kuuluu se, että kaikki nauravat itselleen ja toisilleen teiniangstinsa vakavuuden vuoksi kyynelet silmissä. Kuulostaa mahtavalta. Mä niin menisin tuonne, jos a) mä oisin pitänyt teininä päiväkirjaa, b) oisin pitänyt teininä saksankielistä päiväkirjaa ja c) ymmärtäisin, mitä ne sanoo. Niin ja jos siis olisin Berliinissä. Näinä hetkinä ottaa päähän, että oli laiska pitämään päiväkirjaa. Noku ei ollut blogia, sitä piti työläästi kirjoittaa kynällä. Mä yritin monta kertaa mutta en ikinä jaksanut yli viikkoa kerrallaan. Ei mulle toisaalta ikinä teininä mitään tapahtunutkaan.

Tänään me shoppailtiin Tukholmassa. Mä ostin sukkia, alusvaatteita, hienon talvihatun, viidet korvakorut ja kortin, jonka mä lähetin mun saksanryhmälle (läksy, erittäin nörää, oon saanut kuulla siitä koko päivän). Långstrump löysi ainakin kauniin talvitakin, laukun ja paitoja. Onnistunut päivä. Handyman ei löytänyt tällä kertaa mitään, mutta sen pitääkin nyt kerätä ideoita lahjasumaa varten (lahjasuma alkaa jo ensi viikolla!). Päivällä syötiin Wagamamassa ja iltasella Lettipitkon kotona. Hieno päivä.

Elämyskameli suosittelee
päiväkirjat