Rapistuva moottoritie vei meidät Dachaun keskitysleirille. Me ollaan aiemmin käyty Sachsenhausenissa, joka sijaitsee lähellä Berliiniä, joten tiedettiin vähän mitä odottaa. Eka katsottiin dokumenttifilmi ja sen jälkeen kierreltiin paikkoja. Tokihan keskitysleiri on koskettava ja kammottava paikka, mutta tää oli aika lailla pilattu. Niin dokumentti kuin museokin korosti jatkuvasti saksalaisten kauheutta ja pelastajien hyvyyttä. Jotenkin siinä tuli katsellessa mieleen, että mitenhän suuri ja mahtava Yhdysvallat selittää itselleen Dachaun ja Guantanamo Bayn leirien eron. Dachaussa sentään kävi joskus kansainvälisiä toimittajia (eihän ne tietenkään nähneet kuin propagandaversion, mutta pääsivät kuitenkin alueelle). Ehkä se on se ero.
Dachausta me ajettiin Müncheniin, etäisyyttä on vain noin 20 km. Handyman oli vastuussa Münchenin hotellivarauksesta ja hoiti homman kotiin. Handyman oli varannut yläkerran huoneen Hotel Annasta, joka on upea hotelli ihan keskustassa. Erittäin siisti ja mukava hotelli, suosittelen kaikille Münchenin kävijöille. München on kuulemma kovinkin viihtyisä ja mielenkiintoinen kaupunki, mutta me ei kovinkaan paljon sitä ehditty käydä, kun tultiin kaupunkiin vasta illalla ja illallisen sekä MediaMarkt-reissun jälkeen kello olikin jo kahdeksan. Kaupungilla käveleskely ei 30°:n lämpötilassa huvittanut eikä mikään kauppa ollut enää auki. Aamulla mä kävin ostamassa periaatteideni vastaisen avoautopäähineen ja sitten jo lähdettiinkin. Jotenkin München jäi kaivelemaan, sinne pitää päästä uudelleen.
Münchenistä ajettiin ensin Nürnbergiin lounaalle. Mun etukäteen tsekkaama thairavintola oli niin täynnä, että kukaan ei tullut edes tilausta kysymään kymmeneen minuuttiin, joten ei sitten viitsitty jäädä. Oli aika kuuma (34°), joten tyydyttiin lähimpään ravintolaan, joka oli kelvoton "Das Mohr". Älkää menkö. Nürnbergissä käytiin vielä Starbucksissa, jossa Handymanin kuppiin kirjoitettiin nimeksi "Dürr" ja multa ei nimeä uskallettu kysyä ollenkaan. Mä join Cool Lime Refresha -nimisen mehun, joka oli oikein virkistävä.
Seuraavaksi ajettiin parisataa kilometriä Zwickauhun. Kyseessä on entisen DDR:n autopääkaupunki, Trabant-tehdas sijaitsi siellä. Nykyään siellä tehdään Volkswageneita. Zwickau on ilmeisesti hassun nimensä vuoksi Handymanin suosiossa (Handyman on jatkuvasti menossa "Zwickaukkalaan"), joten pitihän sinne mennä. Tää matkakertomus kuulostaa siltä, että välillä me ajellaan ja sitten pysähdytään syömään, mikä ei ole kaukana totuudesta. Toisaalta Naisen kanssa -sarjakuvassa todettiin, että nainen pitää sellaisesta tekemisestä, johon liittyy autolla ajamista ja syömistä. Totta. Juuri kun oltiin Zwickaun torilla kahvilla, mä sain kutsun kummipojan ristiäisiin ja alkoi sataa. Hieno hetki.
Kun oltiin seudulla, käytiin tsekkaamassa myös valtavan kauniiksi kehuttu Dresden. Ajeltiin vähän keskustassa, ei edes pysähdytty (eikä juotu tai syöty mitään). Ehkä olisi pitänyt pysähtyä, jotta olisi tajunnut Dresdenin valtavan kauneuden. Ei vakuuttanut. Dresden on toki hieno ihmistahdon taidonnäyte, kun täysin murusiksi pommitettu kaupunki on koottu sodan jälkeen uudestaan, mutta vanhat talot näyttää vanhoilta taloilta muuallakin.
Berliini yllätti. Tultiin poikkeuksellisesti Park Inn -hotelliin Radissonin sijaan ja se oli kauhea pettymys. Mä olin ehdoin tahdoin varannut sviitin, koska netissä luvattiin sen sijaitsevan hotellin "ylemmissä" kerroksissa ja hotellissa on 37 kerrosta. No huone sijaitsee viidennessä kerroksessa, alempana ei huoneita olekaan. Näkymä ikkunasta ei ole "wunderschön" vaan naapuritavaratalon ikkuna ja kävelykadun kate. Mä menin tietysti valittamaan, kun sitä varten mä oon sitä saksaa lukenut. Käskivät tulla huomenna uudestaan, josko joku lähtisi pois. Perkeleen espanjalaiset, jotka on tukkineet koko paikan! Pahin pettymys oli kuitenkin se, kun netissä mainostetut "LAN oder WLAN" ei kuuluneetkaan huoneen hintaan vaan maksavat 18 e/vrk! Törkeää. Onneksi on 3G ja EU. Ei enää ikinä muualle kuin Radissoniin Berliinissä.
Berliini yllätti kyllä positiivisestikin. Oltiin ulkona, kun alkoi vähän sadella. Vetäydyttiin hotellihuoneeseen ja alkoi valtavan raju ukkosmyrsky. Jopa viidennestä kerroksesta pystyi sitä hiukan ihailemaan, vaikka näkeekin lähinnä vastapäisen talon seinän. Miltä olisi tuntunut kerroksessa +20?
Elämyskameli suosittelee
Hotel Anna Münchenissä ja Cool Lime Refresha Starbucksissa
No comments:
Post a Comment