Uimapuku ei ole ikuinen. Jos sitä ei varasteta, niin kovassa käytössä ja huolettomasti pesten sen elinkaari on pari-kolme vuotta. Mun käyttöuimapuku on hiljalleen hapertunut ja ohentunut ja etenkin Pumpumkatti on seurannut sen tilannetta huolestuneena. Todenmukaisesti on sanottava, että uimapukuhuolestus on ollut vastavuoroista (muistapa ostaa uusi, Pumppis!). Huolestunut seuranta johtaa harvoin hyviin tuloksiin ja oikeastaan mä oon aktiivisesti pelännyt, että uimapuku joku päivä repeää kiusallisesti. Mulla on toki kaksi muutakin uimapukua, mutta en oo vain millään muistanut vaihtaa uutta uimakassiin. Nyt sitten kuitenkin Saksassa Handyman huomautti, että selästä oli tosiaan sauma paikallisesti ratkennut. Tuli sitten vaihdettua heti upouuteen müncheniläisessä kaupassa. Mun halpa vesijuoksuharrastus tuntuu vaativan nyt aikamoisia investointeja, kun uimapuvun lisäksi mun vesijuoksuvyö menettää palikoitaan ja sekin pitää korvata. Onneksi investoinnit on kuitenkin aika vähäisiä tässä harrastuksessa.
Me tehtiin tässä Saksan jälkeen pieni kiertue Koto-Suomessa. Sunnuntaina vietiin Äiti Imatralle ja ajettiin siitä treffaamaan Handymanin mummoa Savonlinnaan. Yöksi mentiin Jyväskylään ja se olikin jännittävä reissu. Jyväshovin parkkihalli sijaitsee toisen hallin perällä parin portin takana. Halli on niin matala, että perus-hatchbackin takaluukku auetessaan jää alle viiden senttimetrin päähän katosta. Hallista hotelliin täytyy sunnuntai-iltana kävellä huoltotunnelin ja suljetun ostoskeskuksen läpi ulos ja viereisestä ovesta taas sisään. Kovin paljon hämärämpi ei reitti voisi olla. Se oli kyllä ihan kaiken sen arvoista, koska maanantaiaamuna mä näin paitsi Kummitytön, myös sen kaksi herttaista alituiseen höpöttävää pikkusiskoa ja ultrasöpösen kolmeviikkoisen pikkuveljen, joka liittyy pian mun kummilasten iloiseen laumaan. Siinä on kyllä kerrassaan valloittava ja hyvin kasvatettu lapsikatras ja todella rauhalliset vanhemmat. Tällä en tarkoita sanoa, etteivätkö blogin muiden lukijoiden lapset olisi hyvin kasvatettuja, mutta muilla lukijoilla ei ole neljää alle viisivuotiasta lasta kotona, joista vain pienin nukkuu päiväunia ja silti järki tallessa. Todellakin hatunnosto Jyväskylään.
Maanantaina ajettiin Tampereelle ja käytiin juttelemassa mun mummon kanssa. Käytiin syömässä The Grill -nimisessä ravintolassa, jossa mä oon syönyt ehkä elämäni parhaan pihvin. Yöksi mentiin Scandic Tampere Station -hotelliin, joka oli todella upea. Mun pitäisi antaa useamminkin Handymanin valita hotellihuone, koska toistaiseksi koetusta yhdestätoista lomayöstä kaksi on nukuttu kotona ja kaksi Handymanin valitsemassa hotellihuoneessa ja ne on kyllä olleet upeimpia hotelleja. Tässä uusimmassa oli huoneessa oma sauna ja parveke, joten eilen saunottiin. Enpä muista, koska me oltaisiin saunottu kahdestaan viimeksi. Tänään tultiin sit kotiin. Nyt ei matkailla pääkaupunkiseudulta ennen ensi viikkoa.
Elämyskameli suosittelee
Scandic Tampere Station
2 comments:
Mä kävin sovittamassa vielä muutamaa uikkaria, mutta ne oli ihan hirveitä - joko ei mennyt päälle tai sit lörpötti. Taidan luovuttaa. Bikinit lähtee ens kerralla mukaan.
No onpa sulla huono tuuri! Mä sovitin kolmea ja ne oli kaikki hyviä.
Post a Comment