Mä oon niin virheellinen ihminen, etten todellakaan viihdy yksinäni ilman jonkinlaista viihdykettä. Parasta viihdettä on tietty joku mukava tuttu ihminen, jonka kanssa voi jutella, mutta sellaisen puuttuessa myös jokin kiinnostava podcast tai mun säälittävän maun mukainen musiikki kelpaa. Etenkin kammottavaa on istua ratikassa ja joutua kuuntelemaan jotain tyhjänpäiväistä keskustelua. Hiljaisuus ei oo yhtä tylsää kuin mulle kuulumaton keskustelu. Tänään mä unohdin kuulokkeet kuntosalille mennessäni ja se oli typerryttävää. Siellä ei sentään joudu kuuntelemaan sekasaleilta tuttua äijien ähkimistä tai kenenkään tuntemattoman kiusallisia tarinoita, mutta musiikki siellä on hirveää. Kerran aiemmin olen altistunut James Bluntin You're Beautifulille ja tällä kertaa mun yläselkäbodaus muuttui kidutukseksi Lauri Tähkän takia. Jarkko Suon ja kuuman kiihkeyden ei kuuluisi olla samassa paketissa.
Mua ei oikeasti yhtään kiinnosta lomailla maissa, joiden kieltä mä en osaa. Sen vuoksi mä en tykkää käydä Tallinnassa. Nyt kuitenkin ensi viikolla mä oon menossa sinne kolmatta kertaa elämässäni. Seuraksi tulee puolivuotias kummipoika perheineen sekä Robbie Williams. Ehkä mä selviän, vaikka ekaa kertaa mä oon siellä yötä ja jopa kaksi yötä. Etukäteen jo jännittää. Ei vähiten se, että mun englanti on aika ruosteessa. Yritän puhua sitä itsekseni, mutta unohtelen sanoja. Kielet menee sekaisin ja viime aikoina mä oon puhunut niin paljon ruotsia ja saksaa ettei englanti toimi niinku ennen. Kyllähän mä sitä koko ajan luen (nyt menossa yhtä aikaa ravistuttavan jännittävä Fundamentals of Diagnostic Radiology ja The Cold War: A New History), mutta se on eri asia kuin puhua tavallisia juttuja.
Elämyskameli suosittelee
oma musiikki, vaikka se vasta onkin huonoa
No comments:
Post a Comment