Mä en siis yleensä suuremmin pidä matkailusta maissa, joiden kieltä mä en osaa. Tallinnassa mä meen hämilleni, jos mulle puhutaan suomea ja mä puhun sitkeästi englantia takaisin. Mä oon siellä turisti enkä halua mennä sinne ihan imperialistina olettamaan, että kaikki osaa mun kieltä. On eri asia olla pahoillaan siitä, että ruotsalaiset puhuu englantia mulle, koska silloin mä oon turisti ja yritän olla asiallinen puhumalla maan omaa kieltä. Nyt oli kuitenkin oikein kivaa, koska mä sain puhua englantia ja seurueen kolmesta muusta aikuisesta kaksi puhui myös englantia. Handyman oli änkyrä ja puhui suomea, vaikkeivät kaikki tarjoilijat sitä ymmärtäneet. Toisaalta Handyman oli myös herrasmies ja puhui viroa Mäkkärissä: "Mulle McWrap-suur-McEine." "Joogiks?" "Kola lait."
Tallinnan eläintarha tarjosi viihdytystä tiistaiaamupäivään. Mä en suuremmin tykkää eläintarhoista, mutta meen tietty mukaan jos joku pyytää. Siinä on kuitenkin vähän tavallisuudesta poikkeavaa ulkoilua. Berliinin länsieläintarhassa oli viimeksi kamalaa nähdä mieleltään järkkynyt jääkarhu, mutta ehkä vielä ravistavampaa oli nähdä sen lajitoveri pienemmässä ja monin verron karummassa kämpässä kuin missä mä asun tai vessan kokoisessa häkissä asuva kotka, joka lensi päin verkkoa. Häkin verkkoon kiinnittyneistä höyhenistä päätellen ei ollut ensimmäinen kerta. Eläintarhat on silkkaa kidutusta. Pahan mielen ja huonon omatunnon paikkoja.
Robbie Williams oli sen sijaan loistava eikä tuntunut karjamaisesta jonotuksesta huolimatta yhtään kidutukselta. Jopa lämppäri Olly Murs oli ihan nappivalinta ja todellakin lämmitti. Täytyy ostaa sen levy, nimittäin asenne oli mainio ja biisit kivoja. Itse Robbie oli selkävaivastaan huolimatta planeetan paras showmies ja esitys oli kaikkiaan huikea. Musiikki on niin hyvää, tunnelma oli taivaassa ja jopa neuvostoajan laululava niin sopiva 70000 ihmisen konsertille, että parempaa iltaa en olisi voinut kuvitella. Päivällä oli kävelty pari tuntia eläintarhassa ja illalla vielä 2,5 km suuntaansa sekä jorattu konsertissa kolme tuntia putkeen sandaaleissa ja sänkyyn päästessä vasen isovarvas ja oikea kantapää oli aika turrat. Ainoa nurinan aihe konsertissa oli se, että meidän viereen kehittyi jonkinlainen kaljanhakutie ja siitä kulki loppumaton virta ihmisiä molempiin suuntiin läikyttäen juomiaan ja peittäen isoilla päillään meidän näkyvyyden lavalle. Puolessavälissä mä kyllästyin ja pakotin ne kiertämään meidän takaa. Sen takia mun sandaalissa oli 2,5 dl lonkeroa, mutta mä näin, mitä tapahtuu. Eilinen konsertti tallennetaan myöhemmin DVD:lle. Täytyy kirjoittaa joulupukille.
Elämyskameli suosittelee
RW
No comments:
Post a Comment